Petri Kuljuntausta

New Releases, Concerts, Events

2008-10-03T11:15:00.002+03:00

Hi Friends!

This is just a short info about my latest releases and upcoming events... Welcome if you're around!

best,
petri

NEW RELEASES

Petri Kuljuntausta: FIRST WAVE. A Microhistory of Early Finnish Electronic Music (book).
2008, 443 pages (English), Like publishing.
ISBN: 978-952-01-0235-7.
Distribution:
http://www.aureobel.com/books and
http://www.like.fi/kirjailija.php?id=4

Petri Kuljuntausta – Dario Martinelli: ZOOSPHERE. A Musical Encryptation of Animal Sounds (CD).
2008, 63:05, 5KJ-0208.
"Zoosphere is an uncompromising work of experimentation, aimed to explore the richness and the potential of animal voices, with an approach that is by no means passive and contemplative, but rather inquisitive, intrusive and profoundly creative."
Distribution:
http://www.aureobel.com/zoosphere and
http://www.toolonmusiikkitukku.com/

Robert Jürjendal – Petri Kuljuntausta – David Rothenberg: 3CORNERS OF THE WORLD (CD). 2008, 56:26, TN-0805 (USA). "The first release by the international electroacoustic improvising trio of unique musicians from three nations… An improvising band blending nature sounds with clarinet, guitar loops and live electronic transformations."
Distribution: http://www.aureobel.com/3corners

VA: OASIS VIII #2 (radio sampler, CD)

2008, 77:07, Oasis (USA)

Including track Transmission 42 from the CD 3CORNERS OF THE WORLD by Robert Jürjendal – Petri Kuljuntausta – David Rothenberg. "An essential music library for the ambient programmer".

VA: NORTH-SOUTH (CD).
Early 2009, 73:00, Elektron (Sweden).

Also Jens Hedman, Raúl Minsburg, Anders Vinjar, Jorge Antunes, Natasha Barrett, Ricardo Dal Farra, Daniel Schachter among others. "Nordic composers and Latin American composers share the same (sound) material... A sound bridge to link the Nordic Countries and South America through electroacoustic music."
Publisher's site: http://www.elektronrecords.com/

FESTIVAL DI INTERPRETAZIONE DELLA MUSICA ACUSMATICA (book)

2008/2009 (release date not confirmed yet), editor Lucio Garau

The upcoming Italian book on acousmatic music contains my writing 'Sulla musica acusmatica, acustica e sulle interpretazioni della musica digitale'. The book contains writings from the acousmatic artists who performed at the festival during the years 2004-2008.

FILMS / VIDEO

WHISTLES, TRILLS AND CLICKS (video)
2008, 13:05
Electronic composition and video work composed from the sounds & images of the nightingale.
Music Petri Kuljuntausta, Video Sami van Ingen

EIGHT ROOMS (video/installation for eight screens)
2008, 16:00
A video installation by Mark Roberts & Minna Rainio.
Electronic music for 8-channel sound. "Eight Rooms is an installation consisting of eight video projections that deals with the trafficking of women into Finland." More: http://rainioroberts.com/2008/06/05/eight-rooms/

TALOJA, UNIA (Buildings, Dreams) (film)
Spring 2009, 20:00
An experimental documentary about buildings and architecture.
Music for director Jaana Puhakka's film.

CONCERTS / PERFORMANCES

Early 2009. Scandinavia and South-America.
International release concerts of the North-South CD project.

Early 2009. Taloja, Unia (film), broadcast on YLE TV1.
Jaana Puhakka's experimental documentary about buildings and architecture.

Dec. 4, 2008. Finnish Society for Aesthetics, UIAH/TAIK Helsinki.
"On Relations of Sonic Art and Media", a presentation at the seminar on Media and Art, 2008 Symposium of the Finnish Society for Aesthetics. Other speakers: Sven-Erik Klinkmann, Teemu Mäki, Outi Turpeinen and Jarkko Tontti.

Nov. 5-10, 2008. Visiones Sonoras festival, Mexico.
Concert trip to Mexico. At the festival I'll also give a speech on my music as well as introduce the scene of Finnish electronic music. Other visitors: Denis Smalley, Larry Polansky, Christian Clozier among others. More: http://www.cmmas.org/visionessonoras/2008/en/activities

Nov. 5-30, 2008. Korjaamo Gallery Helsinki.
Eight Rooms, a video installation by Mark Roberts & Minna Rainio. I have composed electronic music for 8-channel sound system which will be installed in a round-shape formation at the gallery. More: http://rainioroberts.com/2008/06/05/eight-rooms/

Oct. 3 - Nov. 16, 2008. The Nordic Heritage Museum, Seattle, USA.
"Counterparts" - an exhibition of Finnish photographer Jari Arffman. Music by Petri Kuljuntausta, Tapani Rinne and Anssi Tikanmäki. "Arffman continues the tradition of so-called street photography, where images are inspired by scenes and moments the artist encounters in urban spaces." More: www.nordicmuseum.org

Sept. 25-27, 2008. Digital Art Weeks, Basel Switzerland.
My composition "In The Beginning" was one of the winners in the 'Diamond in the Mud' project and it was selected for the festival program. More: http://www.digitalartweeks.ethz.ch/web/DAW/Front

Sept. 18, 2008. 27. Bundesschulmusikwoche in Stuttgart 2008. Konzert.

Kammermusiksaal, Staatliche Hochschule für Musik und Darstellende Kunst, Stuttgart Germany. Also: Hildegard Westerkamp, Gabriele Proy, Yoshihiro Kawasaki, Bernadette Johnson.

Sept. 3, 2008. Sala SCD - Bellavista, Chile.
Ciclo de Música Electroacústica de Septiembre. Organiza: Laboratorio ARCIS de Informática Musical, CECh (Comunidad Electroacútsica de Chile) / RedAsla (Red de Arte Sonoro Latinoamericano. Concierto 1: Concierto obras "Proyecto North South".

Sept. 1-28, 2008. Telakka Tampere.
"Moods" exhibition by Jari Arffman, with "Requiems for the Cats", a serie of monologues by Esko Varonen. My music was based on scratches and noises of old vinyl records. Also music of Tapani Rinne (Rinneradio) and Anssi Tikanmäki.

July 24, 2008. Kuhmo Chamber Music Festival, Kuhmo Arts Centre.
Concert program: Petri Kuljuntausta, Maurice Ravel, Jean Sibelius, Kaija Saariaho, Igor Stravinsky, Franz Schubert.

July 13-26, 2008. Kuhmo Chamber Music Festival, Kuhmo Arts Centre.
Sound installation ("Shrimp Chorus") in the foyer of the Kuhmo Arts Centre.

June 9 - Sept. 11, 2008. The Finlandia University Gallery, in the Finnish American Heritage Center, Hancock, MI, USA.
"Counterparts" - an exhibition of Finnish photographer Jari Arffman. Music by Petri Kuljuntausta, Tapani Rinne and Anssi Tikanmäki. In 2009 the exhibit will travel to the Sami Artist Center in Karasjok, Norway, and to Budapest, Hungary. More: http://www.finlandia.edu

June 20, 2008. SYB & eQuinox present "The Outer Limits", 89.3fm Dearborn/Detroit USA.
http://whfr.fm • http://topqualityrockandroll.com/syb/2008-06.htm
Music of Petri Kuljuntausta, John Duncan, KK Null, CM Von Hausswolff, Sunao Inami, William Basinski etc.

LATEST INTERVIEWS, BROADCASTS

Oct. 21, 2008. NPS Folio on Radio 6.
Composer profile on NPS, host Arno Peeters. The Netherlands Programme Service (Dutch National Radio), The Netherlands. More: http://folio.radio6.nl/

Sept. 2008. Tiedonjyvä 5-2008 (magazine of Jyväskylä university)
Interview.

August 26, 2008. YLE TV News.
Interview (also Henrik Otto Donner).

August 17, 2008. Tutkiva juttu, YLE Teema.
TV interview (repeat broadcast). More: http://www.yle.fi/teema/tiede/tutkiva_juttu/

August 14, 2008. Tutkiva juttu, YLE Teema.
TV interview. More: http://www.yle.fi/teema/tiede/tutkiva_juttu/

July 31, 2008. YleX / YLE.
Interview.
Listen / download: http://areena.yle.fi/toista?id=1399724 (available till 30.9.)
-or- http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1399724.mp3

July 23, 2008. Keskisuomalainen.
Interview.

July 19, 2008. Kainuun Sanomat.
Interview on my Shrimp music and water pool concerts.

July 15, 2008. Kultakuume / YLE Radio 1.
Interview.

July 15, 2008. Kansan Uutiset.
Interview (also Matti Pentikäinen from Ceebrolistics).

July 1, 2008. KFJC 89.7 FM, USA.
'Nordic Prince'. Also: Mika Vainio, Sun Ra, Christina Kubisch, Kaija Saariaho, Genesis P-Orridge.

June 29, 2008. Turun Sanomat.
Interview.

June 20, 2008. SYB & eQuinox present "The Outer Limits", 89.3fm Dearborn/Detroit USA.
Music of Petri Kuljuntausta, John Duncan, KK Null, CM Von Hausswolff, Sunao Inami, William Basinski. More: http://whfr.fm • http://topqualityrockandroll.com/syb/2008-06.htm

June 5, 2008. Klassikaraadio Estonia.
Fantasia, hosted by Tõnis Leemets. Music of Jürjendal/Kuljuntausta/Rothenberg, Remember Shakti, Piers Faccini, Antibalas, Angelique Kidjo etc.

June 2008. Turku University / Music Department.
Selja Lindström's musicological study entitled 'Sfäärien harmonia ennen ja nyt. Pythagoralaiset ja Petri Kuljuntausta kosmisten äänten jäljillä'.

Tiedonjyvä-lehden haastattelu 2008-07-31

2008-08-13T15:40:00.003+03:00

1. Miten kiinnostuit elektronimusiikista? Miten päädyit tekemään
väitöksen aiheesta?

- Tutkimukseni ja elektronimusiikin historiaprojekti sai alkusysäyksen vuonna 1999, jolloin tein YLE Radio 1:lle (ent. Ylen ykkönen) Lumottuja ääniä -ohjelmasarjaa elektronimusiikista. Tein jakson varhaisesta suomalaisesta elektronimusiikista ja kaivoin ohjelmassa soitettavaksi muutaman 1950-60-luvun teoksen Ylen arkistoista. Innostuin teosten alkuvoimaisuudesta ja haastattelin ohjelmaani yhtä pioneeria, Martti Vuorenjuurea (s. 1932). Tein vielä toisenkin ohjelman aiheesta ja aihe jäi kaivelemaan mieltäni. Mietin miksei elektronimusiikin alkuvuosista ole kirjoitettu historiakirjoissa, ja miksei näitä varhaisteoksia ole julkaistu lainkaan äänitteillä? Nostin tämän epäkohdan ohimennen esiin erään palaverin jälkeen Kiasmassa. Kiasma tulikin avukseni ja lupautui kustantamaan äänitejulkaisun jos kokoan levylle aineiston, Yleisradio puolestaan antoi luvan tutkia heidän arkistojaan. Siitä lähti konkreettisesti liikkeelle elektronimusiikin historiaprojektini. Kartoitin ja kokosin teokset äänitteenä julkaistavaksi ja kirjoitin samalla cd:n bookletia. Aineistoa kertyi lopulta niin paljon, että siitä syntyi 800-sivuinen kirja "On/Off. Eetteriäänistä sähkömusiikkiin" (Like, 2002). Kirjan liitteenä julkaistiin kokoamani cd-levy, joka kattoi suomalaiset
elektroniteokset vuosilta 1958-1963.

Tein pohjatyön perusteellisesti ja pengoin monta vuotta arkistoja ja kokoelmia ja lisäksi haastattelin säveltäjiä, mutta "On/Off" ei ollut kuitenkaan tieteellinen työ. Myöhemmin minua pyydettiin mukaan Suomen Akatemian tutkimusprojektiin ja tällöin tavoitteena oli tehdä tieteellinen tutkimus, väitöskirja, keräämäni aineiston pohjalta. Tutkimukseni "First Wave. A Microhistory of Early Finnish Electronic Music" (Like, 2008) on siis päätös projektille, joka kesti lähes 10 vuotta.

Oma innostuneisuus on ollut kantava voima tämän hankkeen käynnistymisessä, sillä vaikka projektiani olivat alussa tukemassa Kiasma ja YLE, en saanut alkuvuosina kuin nimellistä tukea, joka riitti lähinnä juokseviin kuluihin; haastattelumatkoihin ja video- ja ääninauhoihin. Palkoille siitä työstä ei päässyt, mutta minusta vain tuntui että tämä työ oli pakko viedä loppuun. Pohdin ennen kaikkea sitä, että jos en nyt taltioi 1950-60-luvun elektronisäveltäjien muistoja ja työtä talteen, siihen ei kenties ole enää mahdollisuutta muutaman vuoden päästä. Ja näin sitten kävikin. Aika monta tekemääni haastattelua on jäänyt säveltäjän viimeiseksi -- ellei jopa ainoaksi! -- puheenvuoroksi tästä aiheesta.

2. Mitä elektronimusiikki on?

- Elektronimusiikki on musiikkia, joka on sävelletty tallennetuista äänistä äänenmuokkaus- ja studioteknologian keinoin. Elektronimusiikki on ainutlaatuinen ilmiö, sillä se on todella aito ja alkuperäinen 1900-luvulla syntynyt musiikinmuoto. Elektronimusiikissa hyljättiin perinteiset soittimet ja sävelet, ja ryhdyttiin tekemään musiikkia mikrofonilla tallennetuista äänistä tai elektronisista äänistä, joita muokattiin esimerkiksi ääninauhaa laikkaamalla tai nauhurin kierrosnopeutta muuttamalla. Säveltäjä sävelsi äänistudiossa suoraan soivaa musiikkiteosta, joten myöskään muusikkoa ei tarvittu esityksissä. Konserteissa elektroniteokset soitettiin nauhalta joten kaiuttimet korvasivat esittäjän. Elektronimusiikki laajensi musiikin ilmaisuskaalaa hurjasti, ja tämän muutoksen hyväksyminen oli iso kynnyskysymys monelle perinteiselle säveltäjälle.

3. Esiinnytkö tai soitatko itse elektronimusiikkia?

- Olen säveltäjä ja äänitaiteilija. Tutkiminen ja tutkiva asenne vaikuttaa usein myös sävellystyöskentelyyni. Ääni-ilmiöiden maailma on moninainen joten tutkimista riittää myös esteettisellä sektorilla. Olen pyytänyt avukseni tutkijoita, jos sävellysprojektieni toteutus on tarvinnut tietyn alan erityisosaamista ja tietämystä.

Varsin usein musiikissani soivat ympäristöäänet ja äänimaisemat. Olen tehnyt musiikkia revontuliäänimaisemista yhteistyössä professori Unto K. Laineen kanssa, joka tallensi minulle kyseisiä ääniä. Olen tehnyt myös vedenalusmusiikkia. Tällöin yleisö "kuuntelee" musiikkia lilluen vedessä tai ollen sukelluksissa. Vedessä kuuntelija aistii musiikin todellakin fyysisesti, kehonsa luiden kautta, sillä korva ei toimi vedessä. Näitä konsertteja olen tehnyt sekä meressä että uima-altaissa. Uusin cd-julkaisuni on nimeltään "Zoosphere. A Musical Encryptation of Animal Sounds". Levyn teokset pohjautuvat täysin eläinten ääniin. Ajoittain soivat puhtaat lintuäänet sellaisenaan, toisinaan taas hidastettuna. Jossain kohdin äänimaailma kuulostaa industriaaliltakin, mutta säveltäjän vapauksista huolimatta kaikkien äänien tausta on eläinten äänissä. Tämä hanke pohjaa yhteistyöhön zoomusikologi Dario Martinellin kanssa. "Zoosphere" on jo tullut painosta, mutta levy ei ole virallisesti vielä ilmestynyt kauppoihin.

Ympäristöäänien lisäksi tärkeän ulottuvuuden musiikilleni antavat myös sellaiset äänet, joita löydän käyttämällä digitaalisia laitteita väärin. Teknologiaa voidaan käyttää monella tavalla, ja itse toimin mieluiten niin, etten hae digitaalisoitinta ns. kaupan hyllyltä vaan haluan tutkia vaihtoehtoisia tekniikoita, joiden avulla löydän teknologiasta uusia ja kenties yllättäviäkin ulottuvuuksia.

Konsertoin säännöllisesti niin konserttisaleissa kuin klubeillakin. Nyt väitökseni jälkeen minulla on hieman aikaa hengähtää ja ryhdyn kesän jälkeen kokoamaan uutta ohjelmistoa Meksikon konserttimatkaani varten. Kutsu Meksikoon on ollut ilmassa jo muutaman vuoden, ja näyttää siltä että nyt tänä vuonna on viimeinkin mahdollisuus toteuttaa tämä matka.

Äänitaiteilijana toimin puolestaan visuaalisen taiteen ympäristössä. Teen gallerioihin ja museoihin ääni- ja mediateoksia, ja näissä teoksissa on usein lähtökohtana kierrätetty elektroniikka. Teoksissani on esimerkiksi muunnettu voimakasta valoenergiaa (valopulsseja) soivaksi ääneksi ("Wave Motion"), tai äänitaajuudet ovat liikuttaneet materiaa, vettä, ja veden liike on tuottanut gallerian seinälle alati muuntuvia visuaalisia muotoja ("Patterns and Waves"). Kun kutsu käy johonkin galleriaan tai museoon, sorvaan teoksen yleensä kyseiseen kontekstiin sopivaksi, tilan ehdoilla. Olen tehnyt usein yhteistyötä video- ja kuvataiteilija Sami van Ingenin kanssa. Erään mediainstallaatiomme pohjana oli noin tusina 1,5 x 2 metriä suurta teräslevyä, jotka toimivat kaiuttimina. Laitoimme levyt riippumaan korkean tilan katosta ja tilaa leikaten ne värisivät hiljaisesti ja alkoivat liikkuakin äänen voimasta. Koska kyseinen galleriatila oli mielestämme kliininen, steriili, ruostutimme teräslevyt kauniin ruosteenruskeiksi.

Taiteellisesta tuotannostani on ilmestynyt kirja "Äänen eXtreme" (Like, 2006), josta selviää monen teokseni tausta ja syntyhistoria.

4. Mitä ihmiset ajattelivat elektronimusiikista 1950–60-luvuilla? Miksi musiikki jäi marginaaliin?

- Rantautuessaan Suomen maaperälle elektronimusiikki herätti valtavasti kiinnostusta! Konsertit otettiin suosiolla vastaan ja yleisö täytti salit aina kun elektronimusiikkia esitettiin. Kulttuuri koki muutoinkin suuren muutoksen siirryttäessä 1950-luvulta 1960-luvulle, ja kun ajatellaan musiikin kehitystä oli elektronimusiikilla merkittävä rooli tässä murroksessa. Se tarjosi nuorille säveltäjille mahdollisuuden aloittaa työ täysin puhtaalta pöydältä ja elektronimusiikin ja kansainvälisten auktoriteettien (Karlheinz Stockhausen, John Cage) avulla tehtiin pesäeroa vanhaan sukupolveen. Nuoret hehkuttivat uuden puolesta ja muutoksen välttämättömyydestä, "old-schoolin" säveltäjät olivat puolestaan ymmällään ja epäröivät voiko elektronimusiikille edes antaa "oikean" musiikin statusta.

Helsingin ohella Jyväskylä oli toinen keskeinen paikka, jossa avantgardemusiikki ja elektronimusiikki nousivat esiin maassamme, ja 1960-luvun alussa säveltäjät kerääntyivät vuosittain Jyväskylän Kesään kuuntelemaan uusinta avantgardemusiikkia.

Suomalainen nuori säveltäjäpolvi oli kiinnostunut uusista ilmaisumuodoista ja täällä seurattiin kiinnostuneena maailman tuulia. Omaa elektronimusiikkia lähdettiin kuitenkin tekemään omaehtoisesti, eikä ulkomaisia vaikuttajia seurattu liian orjallisesti. Hyvä esimerkki on Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen elektronistudion rakentanut Erkki Kurenniemi, jolla oli täysin omanlaisensa visio siitä, miten elektronistudion tulee toimia. Hän rakensi studiostaan pikemminkin yhtenäistä kokonaisuutta, ikäänkuin live-instrumenttia, eikä seurannut kansainvälistä mallia jossa studio koostui erillisistä yksikköistä joissa sävellystä työstettiin vaihe kerrallaan.

Ensimmäisen aallon innostus oli huipussaan vuonna 1963, jolloin sävellettiin suurin osa alkuvaiheen elektroniteoksista ja konsertteja järjesttiin todella paljon, mutta innostus lopahti 1960-luvun puoliväliin mennessä. Syitä tähän voidaan löytää useitakin. Elektronimusiikin säveltäminen vaati paljon aikaa ja erityisosaamista. Laitteita oli osattava käyttää ennen kuin jälkeä alkoi syntyä. Jos motivaatiota ei ollut, innostus lopahti lyhyeen. Suomessa ei myöskään ollut infrastruktuuria, joka olisi tarjonnut elektronimusiikilla esitysmahdollisuuksia, joten säveltäjät jäivät omilleen. Vielä 1970-luvullakaan Suomessa ei oikein ymmärretty elektronimusiikin merkitystä. Siinä kun muualla maailmalla julkaistiin äänitteitä ja satsattiin alan kehitykseen ja tutkimiseen, Suomessa ei tällaista tahtoa löytynyt päättäjiltä. Ikävää on myös sekin seikka, ettei suomalaisen musiikin historiankirjoissa ole erityisemmin vaivauduttu tutkimaan elektronimusiikkia. Vieläkin ilmestyy kirjoja, joissa elektronimusiikki kuitataan 1-2 sivun maininnalla. Koska musiikinhistorian kirjoittajat ovat itsekin usein säveltäjiä, tämä on todennäköisesti ohjannut kirjoittajien intressejä tiettyyn suuntaan. Ei siis ihme, jos nuorempi sukupolvi ei tiedä mitään suomalaisen elektronimusiikin pioneereista ja varhaisvuosista. Nokialandiassa arvostetaan kyllä teknologista osaamista, mutta teknologian ja taiteen kombinaatio on jostain syystä ollut vaikea hyväksyä meillä.

5. Mikä on elektronimusiikin tila nykyisin? Missä sitä voi kuulla?

- Elektronimusiikki, tai nykyään paremminkin digitaalimusiikki, on aikamme musiikkia, ja sitä voi kuulla milloin vain kun olemme kontaktissa sähköiseen mediaan. Elektronimusiikin elementit ovat arkipäiväistyneet, niitä voidaan kuulla niin TV-mainoksissa, elokuvien ääniraidoilla kuin internet-sivujen mediamaisemissa. Kotisoittimena ei ole enää piano tai kitara, vaan tietokone, jolla perheen pienimmätkin voivat harjoitella musiikin tekoa.

Suomalaiset elektronimuusikot eivät enää toimi paikallisesti, sillä internet on tarjonnut jo vuosia välineen musiikin levitykseen ilman rajoja. Riittää siis kun tekee hyvää musiikkia, laittaa musiikkiaan nettiin kuultavaksi ja luo kontaktiverkostoa ja verkostoituu. Mahdollisuuksia on, tekijästä riippuu kuinka niitä käyttää hyväksi. MySpacessa ovat rinnakkain niin ammattilaiset kuin aloittelijatkin, sillä kaikki ymmärtävät netin merkityksen.

Maailmalla on lukuisia elektronimusiikkiin keskittyviä festivaaleja ja levy-yhtiöitä. On jopa nykymusiikin festivaaleja, jotka ovat muuttaneet linjaansa ja kääntyneet elektronisen musiikin festivaaliksi. Elektroninen musiikki ei ole enää riippuvainen instituutioista kuten aiemmin, jolloin sävellettiin lähinnä radioiden tai yliopistojen studioissa. Nykyään kuka vain voi hankkia tietokoneen, joka toimii samalla myös sävellyskoneena. Softat saa ilmaiseksi netistä. Elektronimusiikin skaala on tänä päivänä todella laaja, akateemisesta elektronimusiikista electronicaan, klubimusiikista elektroniseen punkiin ja industrialiin, ambientista folktronicaan. Aivan viime vuosina elektronimusiikki on sulautunut muihin musiikkeihin tavalla, jota vuosituhannen vaihteessa ei olisi voinut kuvitella. Miksi klassisille soittimille säveltävät eivät käytä elektroniikkaa laajentaakseen perinteisten soittimien soundeja? Säveltäjäystäväni kertoi syyn: tähän ei ole käytännön mahdollisuuksia, sillä edes orkesteriteoksien perustreenaamiseen ei jää tarpeeksi aikaa, saati jos mukana olisi elektroniikka. Ei siis ihme että monet nuoret säveltäjät tarttuvat mieluummin elektroniseen musiikkiin, siinä säveltäjä voi olla omavarainen ja treenata itsekseen niin pitkään kuin huvittaa.

Soundscape Composition

2008-07-29T15:49:00.003+03:00

Interview by
Erdem Helvacioglu
May 14, 2008

Erdem Helvacioglu:
There are some composers and colleagues who see soundscape composition as subgenre of musique concrete. What is your opinion on this matter?

Petri Kuljuntausta:
- I don't see it as a subgenre of musique concrete. Soundscape composition could be understood as part of the continuum, which started from musique concrete and other early art forms, which were based on recorded sound. The importance of context in soundscape composition, and the connection between the sounds and the environment (that particular place and its habitants in particular time) from where the sound textures of the work are taken from, is so important, that I can't put it too closely to the genre of musique concrete.

Soundscape composition could be linked to the tradition of musique concrete, radio art, documentary, sound art, and performance art, at least. And what is special in soundscape music is that it could be analyzed from so many perspectives, this is because of its close relation to culture, social relations, environmental matters and to the actual sounds of time that the work presents. Soundscape music is a form of art, but at the same time it offer us something true from the real world, by referring to the (sound) components of our culture.

EH:
What has changed in the soundscape composition genre during its 30 years? Do think it is still a vital way of composing and raising awareness to acoustic ecology?

PK:
- It is absolutely vital art form. In fact, now it has reached the point, where the people really could understand the artistic meaning of environmental sounds. The interest among young generation of composers and artists is growing and we could hear more and more works that are based on environmental recordings. Environmental music is slightly different thing than soundscape music, but anyway, it is very much question on the same interest, but slightly from different angle.

EH:
How does the Finish soundscape influence your compositions?

PK:
- I record my living environment often, so I have close relation to my own surrounding sound environment. It is trivial environment to me, as I live here and have used to hear these familiar sounds, but despite of that, I could find always new perspectives to my sound environment. It is also important to continue the activity (to listen to your environment), as only then you could notice and understand the changes that happens in your environment. If you record the sounds of Helsinki city during one summer, and continue this some 10 years, then you'll notice how the sound environment will change. I have recorded Helsinki so many years that I can tell you that it changes... :) In 1990's you heard archaic sinewave sounds of mobile phones in every place at the downtown, but this disappeared in few years when the advanced mobile phone technology allowed to use your own music samples.

EH:
What are the differences between Finnish soundscape composition and soundscape composition in other parts of the world?

PK:
- It is difficult to say, and it depends on the case. We have our own fauna here, so the animal sounds affect to the soundscape recordings naturally. We don't have big city metropolitans or their sound textures here. Helsinki is the capital, and that's where I live, but the population of some 0,5 million people in Helsinki is not much. It is active city, but not a metropolitan. Finnish have close relation to nature, that is cliche, but it is true. And we could hear nature recordings in many classic Finnish electroacoustic music compositions created since 1960s. But, the use of nature sounds doesn't give the whole picture in the matter; nowadays we have here a really active noise music scene. The noise musicians might use environmental sounds (like soundscape composers do) in their music, but they'll do that totally different way. Basically all international trends (from noise to soundscape activity) could be found from here.

EH:
What are the technical tools that you use these days for composition?

PK:
- For composing I use portable recorder, mics, computer and different audio softwares, nothing special. But when I am performing live, I have a slightly different view to the music, as I don't want to just sat down and play files from the laptop. So, I want to really play live and I have built my own electronic instrument set-up, which contains possibility to sample and recycle (live process) the sounds that I play in real-time. The material that I sample could be soundscapes or anything else I like. Also, important part in my set-up is my feedback system, which I have developed for years. In my sound chain, I could generate feedback sounds, control their pitches, textures, densities and so on. So with feedback sounds my sound palette is from tiny bird chirps (like thin sinewave sound gestures controlled w/ KaossPad) to massive, heavy-metal-guitar-kind of sound-walls. The textures that I generate depends on the context of the piece. I always use my feedback sounds as my "solo sound" -- it is my solistic instrument. (You'll get a better idea if you listen to my concert recording 'Live in Berlin', at MySpace.)

EH:
Do you think that soundscape composition could be the base of new electronic music composed outside of Europe and North America?

PK:
- Absolutely! It is not a question about technology, or tools, but willing to notice the environment. The sounds are around us, we just have to find them!

EH:
In the last 10 years, there has been a growing interest towards field recording. New terms like phonography, aural safari is being mentioned at mailing groups. Do you think that this interest towards will affect soundscape composition aesthetics today?

PK:
- We could use the environmental sounds in many ways in music, Soundscape composition offers us one possible aesthetic, one possible way to go. I believe there are many possible ways to use the ideas of soundscape music in other music forms. By that I mean, there is always possible to make fusion of aesthetics and styles (or genres). You don't have to be a real 'soundscape composer' to use the basic ideas of soundscape music in your music.

EH:
Do you think that soundscape composition can raise awareness towards environmental issues?

PK:
- Absolutely! That's one of the main thing with this music style, raise the listener's awareness towards the environment around you.

EH:
Who are the soundscape composers you enjoy the most?

PK:
- Uhhh, difficult question. Hildegard Westerkamp of course. She has composed really nice works, which I have used as an example of soundscape music many times at my lectures. The way how she use rhythm of water-drops, for example, has been motivated me especially. I have said this many times to my composer students: "you don't have to use drums or drum samples to create rhythmic music"... and as an example I have played HW's 'Talking Rain'.

North-South (international composition project)

2007-08-04T02:06:00.001+03:00

Update

I just uploaded my sounds to Notam server for North-South project. There are 13 fresh soundscape recordings from Helsinki, capital of Finland. I created three categories for the sounds: city, coast, forest.
North-South is an international composition project, 9 South-American composers and 9 Scandinavian composers will compose an electronic work from the environmental sounds which we have recorded for the project. My plan is to compose a work based on South-American bird sounds. Below the tracklist of my sounds for South-American composers.

--------------------

HELSINKI CITY
rec. July 30, 2007 (tr. 1-2), July 27, 2007 (tr. 3), July 28, 2007 (tr. 4)

01. Tram (number 4)
- inside crowded tram number 4, at city centre, late afternoon
(4:05pm), people standing close together, Mannerheim street

02. Helsinki Railway Station
- ambience of station hall, people wandering and hanging around, late
afternoon (3:55pm), train announcement from the speakers

03. City buss (number 14)
- squeaky and trembling city buss on rocky street to Eira quarter of
Helsinki city

04. Construction machine
- construction, man at work, a noisy machine, Eira quarter of Helsinki city

HELSINKI COAST
rec. July 27, 2007 (tr. 5-6), July 28, 2007 (tr. 7-9)

05. Harbour - mast
- harbour, a boat mast in wind, Merisatama quarter of Helsinki city

06. Harbour - quay
- harbour, squeaking quay, Merisatama quarter of Helsinki city

07. Seaside - gooses
- group of gooses, Ursulanranta quarter of Helsinki city

08. Seaside - flock
- a young flock peeping in grass, flying flocks, Eira quarter of Helsinki city

09. Seaside - boat
- harbour, passing small boat, flocks, distant people, Eira quarter of
Helsinki city

HELSINKI FOREST
rec. July 15, 2007 (tr. 10-12)

10. Forest - ambience
- forest ambience, birds, strong wind, Old City Bay quarter of Helsinki city

11. Forest - two trees
- forest ambience, two trees touching against each other and squeaking
in strong wind, Lammassaari island in Helsinki

12. Forest - silence
- forest ambience, birds, Old City Bay quarter of Helsinki city

PEOPLE
rec. July 23, 2007 (tr. 13)

13. People and machine
- the moment when I took my new recording machine out from the bag,
put it on the table, and the people around the table thought it was
electroshock weapon. Languages are French, Finnish and English.

Petri Kuljuntausta
August 1st, 2007
Helsinki
Finland

Exhibition Music (DVD) - fall 2007

2007-08-04T02:04:00.001+03:00

EXHIBITION / VIDEO MUSIC (DVD)

Phase Two

(English)

I have made source recordings with my old vinyl player, it is from the
1950s and I purchased it some two years ago for this kind of projects.
I have looped old vinyl records and created nicely sounding
noise-tracks. I think this is good material for the work -- it
works well with the video!

These looped tracks create timeless atmosphere, it is stable but at
the same time there is that "eternal rhythm" of locked-grooves --
which is interesting in my opinion. In my record-player system, the
needle dives deeper and deeper inside the vinyl surface when repeating
the same groove segment and thus the surface noise get stronger and
stronger during the process. So it is not just one looped sound which
is heard, instead the sound is changing as the scratching noise gets
stronger.

The room situations on the video are intense and also fragile somehow,
I don't want to brake that silent atmosphere as the video itself tells
so much. The soundtrack should support the story, and create suitable
atmosphere for the situations -- there is no reason to make big
climaxes, use massive sounds or dense layers. This is why I turned to
locked-grooves (and choosed its silent noises, 33 1/3 rhythm, slow
progress...) (I also made some contact-mike recordings, attached the
mike on the top of record-player, but these recordings didn't worked
-- electronic disturbances just didn't worked well in this context, so
I gave up with that material.)

I have looped music as well as silences, like the beginning of a
record (before the music starts), silence tracks between the pieces
and end tracks (before the player stops).

The original music on the records is not the main thing, and in most
cases you can't identify the source music, but because of the context
I think it is important to select 'right' records. I am using Alban Berg's
Lulu (opera), ballett music, perhaps a Thomas Tompkins record --
all these are old vinyl records. The records will damage when
locked & looped this way, but it is not a big thing....

Only think that might be a problem is that sometimes I think that the
pulse of 33 1/3 rpm is too fast for the video. I must think about this
more with the material. But if this pulse is too fast, I could
slow-down the records just a little bit... I have already tested it,
it works, and as a side-effect it creates nice full sound.

EXHIBITION MUSIC

Phase One

(Finnish)

Musiikin pohjaksi valitsin levyhyllystäni vanhan klassisen lp-levyn,
kuten tein aiemmin eräässä Äänen extreme-dvd:n biisissä vuodelta
2005. Tällä kertaa pohjana oleva sävellys on Bela Bartokin The
Three Cornered Hat -balettimusiikki. Valintaan oli syynsä:
- musiikillisesti hän teki siinä aikoinaan uutta ja radikaalia, mutta
kierrätti myös vanhaa (käytti lainateemoja).
- tematiikassa viitataan kolminaisuuteen (kuten myös näyttelyn
tematiikassa)
- ja kolmas syy oli se, että halusin äänimateriaaliksi vinyylilevyn ja
halusin tutkailla sen rahisevia ulottuvuuksia

Sinänsä lähdemateriaalilla ei ole paljoa merkitystä, sillä lähdeteos
ei ole tunnistettavissa, mutta koska levylautaselle jokin äänite
pitää valita, niin päätin ottaa tällä kerralla tuon. Tämän lähtökohdan
voi nähdä nostalgisena valintana, mutta se miten äänitettä käytän
tuskin on sitä. Kukaan ei osta äänitettä -- vaikkapa tuota Bartokia --
kuunnellakseen sen häiriöäänien ulottuvuuksia.

Teknisen toteutuksen suhteen, käytin jälleen vanhaa 50-luvun Collaro
3RC-531 -levysoitintani luuppaamaan vinyylilevyn aiheita, tästä
käytetään nimitystä locked-groove -tekniikka. Etsin levyn musiikista
kohtia jotka sopivat tähän yhteyteen -- kohdat eivät saaneet olla
liian voimakkaita, tai liian orkestraalisia, sillä tuhti musiikki
ei mielestäni sopisi soundillisesti näyttelyyn. Kun löysin sopivan
kohdan, laitoin äänityksen päälle ja äänivarren levylle, ja hetken
aikaa musiikin soitua kone jumitti uran. Käytin myös kohtia levyuran
alusta ja lopusta, sekä musiikin osien välistä, jolloin varsinainen
musiikki ei soinut ja lukitsin soimaan -- 'locked-groovasin' -- näitä
"hiljaisuuksia".

Aloitin neulalla joka on tehty 33 1/3 / rpm albumien soittoa varten,
mutta parin äänityksen jälkeen vaihdoin neulan ja tein useimmat
äänitykset 78/rpm levyille tarkoitetulla neulalla.

Ajoin äänitettävän signaalin Zoom H4 -tallentimelle,
äänitysformaatti oli 48kHz / 24bittiä. Ennen kuin signaali
meni Zoom-tallentimelle, se kulki putkilaitteen läpi, joka toi
soundiin aavistuksen verran harmonista säröä mukaan ja pehmensi
soundia. Siirsin matskut tietokoneelle. Valitsin sopivimmat
nauhoitukset ja hioin niitä tietokoneen ääniohjelmalla lopulliseen
muotoon ja poltin cd-levyille.

Biisien lopullisen soimiseen vaikuttaa paljon myös akustiikka.
Galleriat ja museotilat ovat yleensä aika kovia soundiltaan, mutta
mielessäni voin kuulla kuinka tämä materiaali sopii hyvin galleriaankin.

Huomio erilaisista esitystiloista:
Tilanteen (tilan, kontekstin) mukaan musiikkikokonaisuudesta voi valita
näyttelymusiikiksi ne raidat jotka toimivat parhaiten. Näyttelyn musiikiksi
voi valita yhden raidan, tai useamman, tai vaikka kaikki seitsemän.
Niitä voi pyörittää satunnaisessa järjestyksessäkin: cd-soittimissa ja
playereissä on randomplay / shuffle -toiminto, jolla voi toteuttaa tämän
-- jos niin haluaa.

Nightingale composition (premiere in 2008)

2007-08-04T01:28:00.001+03:00

A Project plan for a festival in 2008

My Nightingale digital composition will be ca. 10-15 min long,
it is a new composition, so the work will be premiered at
the festival. The work will be based on sounds of
nightingales, real (natural) and digitally alienated. The second layer
of the work is live electronic part. At the concert I will complete
the texture of the work by playing live with my digital instruments
and sound processors: on the stage I'll manipulate the bird sounds in
real-time, sample the sounds live and play the bird fragments back in
alienated form. I'll create contradicting lines as well as imitate the
birds and create conversations with them by using similar kind of
sound colours and noises as nightingales. I'll mainly recycle the bird
sounds, so my live sounds are mostly based, one way or the other, on
the sounds of nightingales.

My concert performance is solo performance.
Concerning my equipments, I already have all my personal digital
instruments and stage mixer, so there is no need to arrange or rent
anything special for me. Perhaps this info is not needed yet, but
concerning my stage set-up and sound, I'll need 4 lines (2 x stereo)
from the main mixer, and on the stage there should be chair for me and
table for my digital equipments. So my set-up is very easy to arrange.
Good monitoring on the stage would be nice, as well as at least 0.5
hour long soundcheck time with sound man of the concert, and I prefer
dim light in the hall during my performance.

BUT, here comes my second idea, Plan no 2:
- if there is possibility to do something more, I could collaborate
with Finnish video artist Sami van Ingen and he could visualize my
music and create nightingale video work on my composition. Then we
could perform music and video together at the concert. In this case
we'll also need video projector and screen (perhaps some cultural
organization could borrow these?). My solo is fine, but
if we like to add this kind of extra dimension in the nightingale
project, we could do it easily. I have done many concerts with Sami,
so technically and socially it is nothing new for us. But if
the video screening will make our life too problematic at the concert
and the equipments (projector+screen) are too difficult to arrange, I
could always make solo performance and stay on sound...

Also: I am ready to participate if there is any kind of collective
performance arranged at the end of this concert or during the
festival. Perhaps Sonera or Elisa or Saunalahti mobile phone /
Internet company could transfer live sound from a forest to the
concert stage, where we improvise together and could play
with the real-time sounds of that forest and its birds... who knows,
perhaps some of the companies will like the idea...!!

Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta

2007-04-17T05:44:00.001+03:00

Petri Kuljuntausta: Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta

Filosofi Gilles Deleuzen ilmaisua käyttääkseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja tämä ajattelumalli heijastuu myös kirjastani Äänen eXtreme (Like 2006). Taiteen kenttä on muuttunut merkittävästi sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilevät kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja lonkeroituvat eri elämänalueille – ajatukset ja toimintamallit rihmastoituvat niin tieteeseen, eri taiteenalueille kuin arkiseen elämäänkin.

Äänen eXtremessä keskityn tarkastelemaan sitä, mitä auditiivisessa taiteessa on tapahtunut avantgarden jälkeen. Kuten kirjani johdannossa tuon esiin, kirjani tarjoaa näkökulman aiheeseen extreme-taiteen käsitteen kautta ymmärrettynä. Tarkastelen uudelle aikakaudelle ominaisia taiteenilmiöitä uuden käsitteen kautta, koska näkemykselle on syynsä ja uskon sen avaavan uusia ajatusratoja aikamme taiteen ymmärtämiseen. Käsittelen seuraavaksi kirjani taustalla vaikuttaneita ajatuksia, joita kuvaan käsitteillä extreme, extremen rihmastot ja extreme-taide.

Mitä on extreme? Kuten kirjassani tuon lyhyesti esiin (s. 9-11), sana extremus on alkujaan latinasta lähtöisin oleva spatiaalisuuteen viittaava käsite, jonka merkityksiä ovat muun muassa 'uloimmainen','kauimpana keskustasta' ja 'viimeisin'. Voisimme verrata extremuksen mallia muinaiseen muurien ympäröimään kaupunkiin. Muurin sisällä olevat ihmiset tietävät varsin hyvin, mitä kaupungissa tapahtuu, mutta tietämys muurin ulkopuolisesta elämästä on epävarmaa. Extremen käsitteeseen sisältyy näin ollen ajatus keskustasta ja keskustan ympärillä olevasta tilasta.

Mitä ovat extremen rihmastot? Vuonna 1976 Gilles Deleuze ja Félix Guattari nostivat filosofisen keskustelun piirissä esiin käsitteen rhizome eli rihmasto (Deleuze & Guattari 1976). Tämän moneuksien logiikan mukaan prosessit ovat ennakoimattomia liikkeitä. Toisin kuin Deleuzen ajattelussa, extremen rihmastomallissani lähtökohtana on keskusta, josta kohde tai ilmiö verkostoituu ympäristöönsä. Jos keskiössä on digitaalitaiteilija, hän lonkeroituu elämänpiiriinsä ja kulttuuriinsa, imee itseensä vaikutteita ja toimintatapoja kuin musta aukko materiaa. Hänen toimintansa verkostoituu erilaisiin ulottuvuuksiin, ja toimintojen yhteyksistä muodostuu rakenteeltaan kompleksinen ja vaikeasti tavoitettava rihmasto.

Jotta ensinnäkin voisin löytää aikamme taiteen kentältä digitaalisen musiikin ja äänitaiteen tekijät, minun on päästävä rihmastoituneen ilmiön jäljille ja seurattava sen lonkeroita. Tämän myötä huomioni kohdistuu vääjäämättä erilaisille elämän sektoreille ja erilaisten äänellisten ilmaisumuotojen äärelle. Tähän tarkastelutapaani on siis yksinkertainen ja suoraan todellisuudesta peräisin oleva syy: taiteellinen toiminta on monimutkaistunut, eikä perinteinen yksisuuntainen – yhden taidelajin jatkumon – tarkastelu enää kerro ilmiöistä koko totuutta. Esimerkiksi perinteisten säveltäjäyhdistysten jäsenistön toimintaulottuvuuksien tarkastelu kertoisi meille hyvin vähän siitä todellisuudesta, jossa digitaalimusiikin säveltäjät tänä päivänä työskentelevät.

Extremen ja extremen rihmaston ajattelumallilla haluan kiinnittää huomion juuri näihin meitä ympäröiviin elämänpiirien verkostoihin ja siihen, että taiteellisen ilmiön tai kohteen tarkastelun tulisi perustua moniulotteiseen tarkasteluun ja useisiin tarkastelulinjoihin. Taiteilijan toiminta rihmastoituu monin eri tavoin. Perinteisesti taiteilija on kyetty tunnistamaan esimerkiksi instrumentistaan (välineistöstään), mutta sekin aika on historiaa, sillä aikamme taideinstrumentit eivät ole enää linjassa traditionaalisten kanssa. Digitaali- ja äänitaiteilijoiden työvälineet ulottuvat korkean teknologian (engl. high-tech) tuotteista matalan teknologian (engl. low-tech) romuelektroniikkaan. Lisäksi rihmastoituminen johtaa niin tieteen kentälle kuin elävään ja arkiseen elämäänkin. Koskaan aikaisemmin taiteilija ja hänen toimintansa ei ole nykyisellä tavalla kadonnut selkeältä "taiteen valtatieltä" – jollaisella moni haluaisi taiteen edelleen kulkevan – näin kompleksiseen ryteikköön, jonka purkamisessa on tutkijoilla edessään haastetta kerrakseen. Taiteilijoiden rihmastoitunut työskentely osoittaa eräänlaista renessanssi-ihmisen mentaliteetin paluuta siitäkin huolimatta, että kulttuurimme pyrkii luomaan kuvaa tiukasta erikoistumisesta kaiken valttina.

Mitä on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, että pallon keskiössä elämme meille tuttujen ilmiöiden keskellä (mainstream), pallon kehää kohti edetessämme kohtaamme uudehkoja ilmiöitä ja pallon reunoilla törmäämme äärimmäisiin ilmiöihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keskiössä ovat läsnä arjesta tutut ilmiöt ja äärirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjentävästi taiteen moniulotteisuutta. Sen tähden ympyrään tulee sijoittaa myös ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmiöt jättävät jälkeensä. Tämä seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille elämän sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillistä erityisyyttä ja äärimmäisyyttä.

Extremen ajattelumalliin kuuluu myös muutoksen ajatus, sillä ajan myötä äärimmäinenkin ilmiö arkipäiväistyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmiöt sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kentällä ei tee hänen teoksistaan vielä extreme-taidetta, sillä käytetty media itsessään ei tuota extreemiä taidetta. Ollakseen extreemiä teoksessa on oltava jotain erityistä, joka avaa esteettiseltä ilmaisultaan tai teknisiltä oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymmärrän asian myös niin, että konseptuaaliset ääni- ja musiikkiteokset säilyttävät extreemin piirteensä pitkään, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siitäkin tulee tyyli).

Extreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia tämän mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen käsitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteitä, ääneen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.

Kirjallisuutta

Deleuze, Gilles & Félix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.

Kuljuntausta, Petri 2006. Äänen eXtreme. Helsinki: Like.

Silence Increased

2007-04-17T05:41:00.001+03:00

Silence Increased [exhibition]

Hi Helmut,

many thanks about the invitation!

Here is a short explanation why I just sent you an empty email... or at least I'll try to explain my idea in English...

In 2003 I wrote a book entitled 'Book of Silence'. There is nothing on the pages of the book. My idea is, that if I don't give any information for the eyes and/or mind, then a concentrated reader perhaps start to hear and listen to his/her own inner sounds -- ideas, thoughts...or other activity happening in the brain and body while "reading" the book. Instead of taken my ideas, I wanted to support the idea to find the reader's own sounds.

The second level, or thought, behind the 'silent book' is, that actually the book is never quite empty (or silent), as there is always present the materiality of the pages: its presence depends on what kind of paper has been used in the book. And also, there might be some dirt here and there on the empty pages, and/or the printing process might have produced some non-intentional information for the pages of the book (ink blots, dirt...). So this level is more about the visual side & visual interpretation of the silent book.

This was the idea shortly. If there is any use for my silence email, please use it. But if it doesn't work well, just ignored it -- and don't take any stress about it... :)

all the best, petri

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^v~^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

From: Petri Kuljuntausta

To: silenceincreased

Date: Apr 12, 2007 6:08 PM
Subject:

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^v~^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

From: Helmut Lemke

To: petri

Date: Apr 12, 2007 2:04 PM

Subject: call for response to exhibition about silence

dear petri, hope you're fine!

please find attached a call for responses for an exhibition i curate

all the best
helmut

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^v~^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Dear All
This is an email out from Ben Gwilliam and Helmut Lemke. For this exhibition we asking for responses from those interested in submitting texts about silence. To broaden the depth of the show, please feel free to forward onto others you feel adequate. All information is below
Many thanks
Ben Gwilliam & Helmut Lemke

----------------------------------------------------------------------------------

Then the Silence Increased: Call for Responses

'hen the Silence Increased'is an exhibition curated by Sound Artists Ben Gwilliam & Helmut Lemke, with the support of the Arts Unit of the University of Salford, commencing May 2007. For this project we are asking for Musicians, Artists, and those whose work is concerned with sound, to submit brief statements, quotes, opinions, anecdotes, memories, images about silence. It is our intention to fill the gallery space with hundreds maybe thousands of printed emails. All Responses will be shown in the exhibition and every contributor will be acknowledged in the accompanying catalogue.

Please email texts etc to: silenceincreased@

Of course, you can answer in any language, but please include a short summary in English.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^v~^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Kanneltalo electronica (abstract)

2007-04-17T05:07:00.001+03:00

Petri Kuljuntausta
"Kanneltalo electronica"

(abstract)

In his article, composer and sound artist Petri Kuljuntausta writes about the "Electro Evenings" concert series that started in Kanneltalo in autumn 2004. Coincidence or not, but the roots of Finnish electronic music run deep in the district of Kannelmäki, and have a pre-existing connection with Kanneltalo. Kari Rydman composed and made his tape experiments in Kannelmäki in the early 1960s, and Reijo Jyrkiäinen -- a previous head of Kanneltalo -- is one of the pioneers of Finnish electronic music. The article describes the course of one concert evening from sound check to the actual performance. Naturally, electronica is more appealing to youth and young adults, but the idea is not to "scare" anyone off. The events offer both auditory and visual sensations.

[The whole article has been published in book 'Kaupunkilaisten kulttuurikeskus', pp. 121-127, Helsingin kaupungin tietokeskus & Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, 2005. Helsinki Finland.]

Merkkituote: Suojeltuja ääniä [2002]

2006-09-01T00:23:00.000+03:00

Vuonna 2002 Jukka Mikkola toimitti ohjelman 'Merkkituote: Suojeltuja ääniä', johon hän haastatteli minua. Jos muistan oikein haastattelu tehtiin Tullikamarilla Tampere Biennale -festivaalilla, ennen esiintymistäni. Ohjelma radioitiin kyseisenä vuonna kaksi kertaa, 6.5. ja 9.10.2002, ja siitä kirjoitettiin esittely Helsingin Sanomissa 12.5.2002 ja Nyt-viikkoliitteessä 18/2002.

Merkkituote-ohjelma on ladattavissa kokonaisuudessaan Äänipää-sivustolta [mp3]. Alla ohjelman infot ja linkki Äänipää-sivustolle.

___________________________

Merkkituote: Suojeltuja ääniä

http://www.aanipaa.tamk.fi/sounds/merkkitu.mp3
http://www.aanipaa.tamk.fi/huone_1.htm

Sanotaan, että meidän ympäristömme äänet ovat uhanalaisessa tilassa. Voimakkaat ja sähköiset äänet hallitsevat arkipäiväämme: liikenne, digitaaliset äänet ja kaikkialla soiva musiikki ovat muuttaneet äänellistä maailmaamme radikaalilla tavalla. Luonnolliset ja tasapainoiset ääniympäristöt ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi, myös hiljaisuutta ja rauhaa on yhä vaikeampi löytää.

Ovatko äänet vaarassa? Mitä ovat äänimaisemat ja miten niitä suojellaan? Millaisia tavoitteita on akustisella ekologialla? Ovatko perinteiset suomalaiset äänimaisemat katoamassa? Radio-ohjelmassa Merkkituote - Suojeltuja ääniä äänimaailman muuttumista ja sen vaikutuksia pohtivat musiikkitieteen yliassistentti ja Ääniympäristöt muutoksessa -projektin johtaja Helmi Järviluoma, Akustisen ekologian seurassa toimiva säveltäjä Petri Kuljuntausta sekä Oulun konservatorion lehtori, säveltäjä Jukka Ruohomäki. Merkkituotteen toimittaa Jukka Mikkola. Ohjelman kesto on 46'58"ja sen ensilähetys oli Radio Ylen Ykkösessä (nyk. YLE Radio 1) 7.5.2002.

Lue lisää äänimaisematutkimuksesta Äänipään äänimaisemasivulta.

Kuuntele: Suojeltuja ääniä. (MP3; 22 MT).

© YLE ja Jukka Mikkola, 2002

Gestures, Interfaces and other Secrets of the Stage

2006-09-01T00:03:00.000+03:00

Eva Sjuve emailed me earlier this summer and asked permission to use Erkki Kurenniemi pictures from my book On/Off in her own work. She was going to give a seminar speech and publish a paper on performativeness in electronic music. Here is link to the final paper, the title is Gestures, Interfaces and other Secrets of the Stage.

Eva Sjuve
Institute of Digital Art and Technology
Faculty of Technology
University of Plymouth

Gestures, Interfaces and other Secrets of the Stage [2006]

http://www.jg.inf.ethz.ch/docs/daw06proc/papers/sjuve-stage_secrets.pdf

CHARMED SOUNDS 1997-2005 [all playlists]

2006-08-24T12:37:00.000+03:00

CHARMED SOUNDS [Lumottuja ääniä]
1997-2004
YLE Radio 1 / Finnish Broadcasting Company
87.9 MHz
Editor: Petri Kuljuntausta

Here are all the playlists of Charmed Sounds radio program from the years 1997-2004. Charmed Sounds was a member and founding shows of The NonPop International Network.

Based on YLE's statistics the Charmed Sounds reached ca. 20.000 listeners during each transmission, despite of late (11-12pm) broadcasting time. In 2003 the Deep Wireless 2003 - the 2nd annual radio art festival, co-produced by CBC "Out Front", New Adventures in Sound Art association and Charles Street Video - invited me to curate and produce an English version of a Charmed Sounds program. This special program was broadcasted during the Deep Wireless festival on CKLN 88.1 FM, May 18, 2003, in Toronto Canada.

During these years I received many letters and emails all over the world. The playlists circulated over the internet, the feedback was always very positive and usually the writers mentioned how excited they were about the music played on the programs. The foreign writers always wanted to know about the possibility to hear the shows over the internet. Unfortunately this wasn't possible, Charmed Sounds was broadcasted only in Finland. The shows were transmitted only once, but all programs are archived (as an audio recordings and texts both).

In 2003 Japanese contemporary composer's music magazine New Composer vol. 4 (2003) published Shinji Kanki's article about new music, the writing included details about the Charmed Sounds radio program. Helsingin Sanomat published many reviews about the program, the writer was respected radio critic Matti Ripatti (Reviews: HeSa April 7th 2005, HeSa Feb. 19th 2003, HeSa Sept. 30th 1998, HeSa Dec. 28th 1997).

The last Charmed Sounds radio program was broadcasted on December 7, 2004. After this I produced and curated a serie of programs called Sounds in Space [Ääniä Tilassa]. I made three 1-hour long programs, the subjects were Kaffe Matthews, Zoomusicology and Interspecies Communication, and Micro- and Macro sounds.

During the years 1997-2005 I interviewed, or other way contacted and asked more details about the music, at least the following people: Alvin Lucier, Erkki Kurenniemi, Phill Niblock, Alan Lamb, Richard Lerman, Atau Tanaka, Kaffe Matthews, Morton Subotnick, Jo Thomas, Charlie Morrow, Thomas Gerwin, Ros Bandt, Barry Truax, Charles Dodge, Dennis Bathory-Kitsz, Arno Peeters, Hildegard Westerkamp, Rodrigo Sigal, Jazzkammer, Pauline Oliveros, Karlheinz Stockhausen, Terry Riley, Steve Bradley, Chris Mann, Gabriele Proy, Helmut Lemke, Folke Rabe, Larry Austin, If, Bwana (Al Margolis), Warren Burt, Foster Reed (New Albion Records), Michael Northam, Matt Rogalsky, Richard Widerberg, Michihito Mizutani, Jacob Kirkegaard, Gordon Monahan, Claude Schryer, Juhani Liimatainen, Nemesis, Lucio Garau, Bernard Fort, Jukka Ruohomäki, Jarmo Sermilä, Patrick Kosk, Rihmasto, Lauri Gröhn, Martti Vuorenjuuri, Reijo Jyrkiäinen, Erkki Salmenhaara, Ilkka Kuusisto, Gottfried Gräsbeck, Antero Honkanen, Pekka Siren, Otto Romanowski, Åke Andersson, Joe Davidow, Andrew Bentley, Usko Meriläinen, Jim Nollman, David Rothenberg, Dario Martinelli, Seppo Mustonen...

PLAYLISTS

Sounds in Space
24.2.2005

'Kaffe Matthews special', incl. interview

Kaffe Matthews: Venus Loves (2004)
'V/A: Radio Astronomy' [CD],
Acoustic Space Lab RT-32, 2004, Latvia.

Kaffe Matthews: The Whole Thing About Getting Ready To Fly (2004)
'Kaffe Matthews-Mandy McIntosh-Zeena Parkins: Weightless Animals', [LP]
Annette Works AWpd001, 2004, UK.

Kaffe Matthews: Wake Up Crew (2004)
'Kaffe Matthews-Mandy McIntosh-Zeena Parkins: Weightless Animals', [LP]
Annette Works AWpd001, 2004, UK.

Kaffe Matthews: Last of the violins, parts 1-2 (2000)
'Kaffe Matthews: cd DD', [CD]
Annette Works AWcd0004, 2000, UK.

Kaffe Matthews: 1) Much Room (2003)

2) Corner (2003)

3) Mni (2003)

        4) In the Dust (2003)
'Kaffe Matthews: cd Eb + Flo', [2xCD]
Annette Works AWcd0005-6, 2003, UK.

Kaffe Matthews: Dashes Five (2003)
'Kaffe Matthews: cd Eb + Flo', [2xCD]
Annette Works AWcd0005-6, 2003, UK.

Sounds in Space
7.4.2005

Theme of the program is "Animal Music, Zoomusicology and Interspecies Communication", including interviews with Jim Nollman, David Rothenberg and Dario Martinelli.

Petri Kuljuntausta: Shrimp chorus (2005)

Steve Reich/arr. Chris Hughes: Slow Motion Blackbird (1967/1994)

Francis-Bernard Mache: Korwar (1972)
- Jukka Tiensuu, cembalo
+ birdsong, sounds of pigs and water-shrimps, rain and Southern African Xhosa language

Roger Payne: Songs of the Humpback Whale (1970)
- nature recording

Warren Burt: John Lilly Meets the Dolphins (1972)
- Dr. John Lilly, voice + Elbar (speaking dolphin), walruses, whales

Jim Nollman interview (2005)

Jim Nollman: Orca leading guitarist
- A whale interacting w/ JN, guitar

Jim Nollman interview (cont.)

David Rothenberg: White-Crested Laugh
(2005, 'Why Birds Sing' CD)
- David Rothenberg, clarinet and Michael Pestel flute + white-crested laughing thrush

David Rothenberg interview (2005)

Lyrebird
- In this sample the bird imitates all kind of sounds, like gun shots, motor saw, water splash, metallic noise sounds...

David Rothenberg interview (cont.)

David Rothenberg: Sheer frustation, really
(2005, 'Why Birds Sing' CD)
- David Rothenberg, clarinet + George, a Wild Albert's Lyrebird

David Rothenberg interview (cont.)

Virginia Belmont: Bambi (speaking parrot)

Dario Martinelli interview (2005)

Thai Elephant Orchestra: Thung Kwian Sunrise (2002)
- Group of Elephants create music together

Sounds in Space
19.5.2005

Theme of the program is "Microsounds & Macrosounds"... including womb sounds, sounds of insects, internal sounds of tree, sand pieces, ice pieces, unheard netsounds, sonification of NY climate, geothermal recordings, sonification of electromagnetic fields, sounds of cracking knuckles, knees, wrists..., silences in G.W.B.'s speech.

Sheila Woodward: Womb Sounds (mother's heartbeat)
         -"-     :       -"-    (western classical music)
         -"-     :       -"-    (jazz music)
         -"-     :      -"-    (mother singing)
- authentic womb recordings, research of Woodward

Christof Migone: Crackers No. 5

Matt Rogalsky: Two minutes fifty seconds Silence for the USA
George W. Bush, voice

Sounds of ants: 1. alarm call 2. normal movement 3. distress signal 4. attacking

Bernie Krause: Fire Ants In Their Nest

Richard Lerman: Sonoran Desert Ants 2

Maksim Shehtelev: Insects in Old Tree

Jon Stiles: Spider

Lee Patterson: Hoverfly (Syrphus Ribesii)

Richard Lerman: Wasps

Michael Northam: Running for jane ONE (fleas)

Marie-Jeanne Wyckmans: Mouvement brownien

Bernie Krause: The Internal Sounds Of A Cottonwood Tree
- sounds of cells popping

Richard Lerman: Tree Pieces ('Within Earreach', Aureobel, 2005)

Emmanuel Holterbach: Aare am Marzilibad

Li-Chuan Chong: Like sand

Richard Widerberg: On Ice

Arno Peeters: Spindown

Veikko Neuvonen: Spring Ice Crashes (Kevätjää ryskyy)
('From Dusk 'till Dawn', YLE, 2005)

Michihito Mizutani: Netsound (sonification of bit torrent)

Andrea Polli: MM52080new
sonification of climate, New York Central Park

Jacob Kirkegaard: Gaea ('Eldfjall', Touch, 2005)
geothermal recordings of vibrations in the ground, Iceland

Peter Cusack: Highbury Station
sonification of electromagnetic fields, London

Charmed Sounds
20.1.2004

Karlheinz Stockhausen [germany]
Gesang der Junglinge [1955-56]
CD: 'Stockhausen 3'
Stockhausen-Verlag, Germany

Steve Reich [usa]
performer: Sonic Youth (group)
Pendulum Music [1968]
CD: Sonic Youth: 'Goodbye 20th Century', [2x CD]
SYR-4, USA.

John Cage [usa]
performer: Petri Kuljuntausta (adaptation for radio broadcast)
4'33" [1952]
live performance

Bernard Parmegiani [france]
La Creation du Monde [1982-84]
CD: 'La Creation du Monde'
INA-GRM 244 372, 1996 France.

Christina Kubisch [germany]
Oase 2000 [2000]
CD: 'Sonic Boom' [Hayward Gallery]
The South Bank Centre, 2000 Englanti.

Chico Macmurtrie [usa]
Yoyo Berimbau [2000]
CD: 'Sonic Boom' [Hayward Gallery]
The South Bank Centre, 2000 Englanti.

Seppo Mustonen [finland]
Teema ja muunnelmia [1962]
CD: 'On-Off'
Kiasma Records NYK-001, 2001 Finland.

Erkki Kurenniemi [finland]
Deal [1972]
CD: 'Avantometric Attachments', AAAAA-2002
Mediataideyhdistys Avanto 2002 Finland.

Alvin Lucier [usa]
performer: Alvin Lucier
Music for Alpha Waves, Assorted percussion and Automated Coded Relays [1982]
CD: 'Imaginary Landscapes - New Electronic Music'
Elektra / Nonesuch 9-79235-2, 1989 USA

Charmed Sounds
17.2.2004

Mark Applebaum [usa]
Pre-Composition [2002]
CD: Mark Applebaum: 'Intellectual Property'
Innova Recordings 602, 2003 USA

James Brody [usa]
Theta Ticker [1996]
CD: James Brody: 'Background Count'
furious artisans FACD-6806, 2003 USA

Jo Thomas [uk]
Angel [2002]
CD: promo-CD 'BMIC-New Voices', 2003 England

Juha Vehviläinen - Vesa Vehviläinen - Kimmo Kumela [finland]
performer: Pink Twins [group]
Immaterial [2003]
CD: Pink Twins: 'Monolith'
Pink Twins Media media-3, 2003 Finland

Barry Schrader [usa]
Still Lives, parts 2-4 [2000]
CD: Barry Schrader: 'EAM'
Innova Recordings 575, 2002 USA

Francisco Lopez [spain]
La Selva
CD: Francisco Lopez: 'La Selva - Sound Environments From A Neotropical Rain Forest'
V2_Archief V228, 1998 The Netherlands

Charmed Sounds
23.3.2004

performer: Thai Elephant Orchestra
Thung Kwian Sunrise
CD: 'Thai Elephant Orchestra' [Dave Soldier & Richard Lair]
Mulatta Records, 2001 USA.

performer: Thai Elephant Orchestra
Heavy logs
CD: 'Thai Elephant Orchestra' [Dave Soldier & Richard Lair]
Mulatta Records, 2001 USA.

Philip Jeck [uk]
Wholesome
CD: Philip Jeck: '7'
Touch TO:57, 2004 UK.

Jason Thomas [usa]
Through the Course of Hours
Jason Thomas CDR, 2004 USA

Lucio Garau
Appunti
CD: 'Ricercare 2. Sardegna: musica tradizionale e musica elettroacustica', Ricercare (Centro), Italy

Vivienne Spiteri [canada]
Anahata
Vivienne Spiteri CDR, 2003 Canada

Bernard Fort [france]
Silence radieux
CD: Bernard Fort: 'Lumière dans la nuit'
empreintes digitales IMED-0371, 2003 Canada

Charmed Sounds
20.4.2004

Luc Ferrari [france]
Presque rien nr 1 [1970]
CD: Luc Ferrari: 'Presque rien'
Ina-GRM 245172, 1995 France

Thomas Gerwin [germany]
Fontaine-Miniatur [2004]
Thomas Gerwin CDR, 2004 Germany

Thomas Gerwin [germany]
Fire Work [2003/04]
Thomas Gerwin CDR, 2004 Germany

Mark Roberts [england]
Escalator & Metro (from 'St. Petersburg: Field Recordings') [2002]
CD: Mark Roberts: 'St. Petersburg: Field Recordings'
Dotcoma CD-R 01, 2002 Finland

Ros Bandt [australia]
Euripides Hippolytus 1199-1233 [1998]
CD: Ros Bandt: 'Sonic Archeologies'
Move Records MD-3145, 2003 Australia

Ros Bandt [australia]
Democritus Fragment 9 (DK 68A, 128) [1998]
CD: Ros Bandt: 'Sonic Archeologies'
Move Records MD-3145, 2003 Australia

Charlie Morrow [usa]
A Future Harvest
Charlie Morrow CDR, 2001 USA

-Charlie Morrow Interview-

Jarkko Lahti - Jukka Andersson [finland]
performer: Rihmasto [group]
Höyhensaaret [2004]
Rihmasto CDR

John Levack Drever [uk]
Phonographies of Exeter [2002]
CD: John L. Drever: 'Phonographies'.
Sound-Marked SM03-01, 2003 UK.

Charmed Sounds
18.5.2004

säveltäjä: --
Mono Sweep 20-20.000Hz
CD: 'Test CD'
Disky TCDE 873802, 1996 Netherlands

Otomo Yoshihide [japan]
Modulation #1 [1999]
esittäjät: Ishikawa Ko: sho & Sachiko M: samplers & sine wave generator
CD: Otomo Yoshihide: 'Cathode',
Tzadik TZ 7051, 1999, USA.

Christian Bouchard [canada]
Angle Mort      [2001-2002]
CD: Christian Bouchard: 'Fractures',
empreintes digitales IMED-0474, 2004 Canada

Filippo Paolini [italy] & Maurizio Martusciello [italy]
esittäjä: Meta x U
25031939 Alicant [2001]
CD: META x U: 'rumors of... WAR',
No Type IMNT-089, 2003 Canada

Franz Pommasl [austria]
freq_out (part 11)   [5:00, 2003]
CD: (various artists): 'freq_out [o-infinity Hz]',
Ash International # 5.8 / Touch Music, 2004 UK.

Satoru Wono [japan]
SONATA for sine wave and white noise, 3rd Movement (Adagio) [7:12, 2003]
CD: Satoru Wono: 'SONATA for sine wave and white noise',
Sonore Records SON-20, 2003 France [Japan]

Charmed Sounds
14.9.2004

Alan Lamb [australia]
Journeys on the Winds of Time
CD: v/a: 'Austral Voices',
New Albion NA-028 CD, 1990, USA

Richard Lerman [usa]
Boat Pieces
CD: Richard Lerman: 'Within Earreach: Sonic Journeys',
Artifact recordings ART-1009, 1994, USA

Sarah Hopkins [australia]
Songs of the Wind
esittäjä: Sarah Hopkins
CD: v/a: 'Austral Voices',
New Albion NA-028 CD, 1990, USA

Gordon Monahan [canada, lives in germany]
(excerpt from) Speaker Swinging
esittäjät: Gordon Monahan (electronics) + Sanford Kwinter,
        Bruce Mau and Kathy Quinn (speaker-swinging)
CD: v/a: 'Imaginary Soundscapes',
Elektra Nonesuch 79235-2, 1989, USA

Claude Schryer [canada]
Envol ('Musique de l'odyssée sonore', part 3)
CD: C.Schryer: 'Autour',
empreintes digitales IMED-9736, 1997, Canada

Claude Schryer [canada]
Oceano ('El medio ambiente acustico de Mexico', part 2)
CD: C.Schryer: 'Autour',
empreintes digitales IMED-9736, 1997, Canada

Petri Kuljuntausta [fin]
Forum Corner (Forumin kulma)
- julkaisematon tallenne -

Scott Smallwood & Stephan Moore
esittäjä: Evidence [Scott Smallwood & Stephan Moore]
Copper Harbor
CD: Evidence: 'Out of Town',
Deep Listening DL23-2003, 2003, USA

Scott Smallwood [usa]
Debris
CD: Scott Smallwood: 'Desert Winds - Six windblown sound pieces
        and other works',
Deep Listening DL17-2002, 2002, USA

Alvin Lucier [usa]
Lullaby
esittäjä: Jacqueline Humbert, voice
CD: Jacqueline Humbert: 'Chanteuse - Songs of a different sort',
Lovely Music LCD-4001, 2004, USA

Charmed Sounds
12.10.2004

Louis & Bebe Barron (usa)
Main title from Forbidden Planet (1956)
CD: V/A: 'OHM - The Early Gurus of Electronic Music',
Ellipsis Arts CD-3671 [3xCD], 2000 USA

Juhani Liimatainen & Petri Kuljuntausta (suomi)
Ääniä läheltä ja kaukaa (2002)
- julkaisematon tallenne -

Ami Hassinen & Jyrki Kastman (suomi)
esittäjä: Nemesis
Nova Stella (1999)
CD: 'Nemesis: Sky Archeology', CD
Freeride / Spinefarm FRI-01, 1999 Suomi

Allen Bryant-Alvin Curran-Frederic Rzewski-Richard Teitelbaum-Ivan Vandor.
esittäjä: MEV [Musica Elettronica Viva]
Spacecraft (1967)
CD: V/A: 'OHM - The Early Gurus of Electronic Music',
Ellipsis Arts CD-3671 [3xCD], 2000 USA

Morton Subotnick (usa)
Silver Apples Of the Moon (1968)
CD: V/A: OHM - The Early Gurus of Electronic Music,
Ellipsis Arts CD-3671 [3xCD], 2000 USA

Jean-Claude Risset (france)
Mutations (1969)
CD: V/A: 'OHM - The Early Gurus of Electronic Music',
Ellipsis Arts CD-3671 [3xCD], 2000 USA

Jukka Ruohomäki (suomi)
Neurovelho (1995-98)
- julkaisematon tallenne -

Jarmo Sermilä (suomi)
Hommage a Jules Verne (1982)
CD: V/A: 'Survey of Sounds - Finnish Electro-acoustic music', CD
Jasemusiikki Jase-CD 0029, 1997 Suomi

Charmed Sounds
9.11.2004

Phill Niblock (usa)
AYU ['as yet untitled', 1999]
CD: 'Phill Niblock: Touch Works, for Hurdy gurdy and voice',
Touch TO:49, 2000, UK.

Kurt Schwitters (germany)
Die Sonate In Urlauten [1922]
CD: 'V/A: Futurism & Dada Reviewed',
Sub Rosa SUB-CD 012-19, 1989, Belgium.

Stephan von Heune (usa/germany)
Extended Schwitters [2000]
CD: 'V/A: Sonic Boom', [2xCD],
Produced by South Bank Centre/Hayward Gallery, 2000 England.

Luciano Berio (italy)
Thema (Omaggio a Joyce) [1958]
CD: 'V/A: Musica Electroacustica 1955-1993'
Produzido na Zona Franca de Manaus 199.001.115, Brazil.

James Tenney (usa)
Collage #1 ('Blue Suede', 1961)
CD: 'James Tenney: Selected Works 1961-1969',
Artifact Recordings FP-001 / ART-1007, 1992, USA.

The Hafler Trio (england)
esittäjä: The Hafler Trio
Suppressed Noise
CD: 'The Hafler Trio: "Bang" - An Open Letter',
Touch / The Grey Area of Mute Records, KUT-1, 1994, England.

Christian Calon & Chantal Dumas (canada)
The Little Man in the Ear (from Radio Roadmovies, CD)
CD: 'Christian Calon & Chantal Dumas: Radio Roadmovies',
326music 006-007, 2002, France

Yuko Nexus6 (japan)
Journal de Tokyo [CD]
CD: 'Yuko Nexus6: Journal de Tokyo',
Sonore Records SON-18, 2002, France [/Japan]

Masami Akita (japan)
The Prosperity of Vice. The Misfortune of Virtue.
CD: 'Masami Akita: The Prosperity of Vice. The Misfortune of Virtue',
I records / Che IRE-2022, 1996.

Maja Ratkje (norway)
Acid [2002]
CD: 'Maja Ratkje: Voice',
Rune Grammofon RCD-2028, 2002, Norway.

säveltäjä: --
puhujat: Jaakko Sivula & Jorma Rekunen
Suomen kieli vuonna 0 (1987)
CD: 'V/A: Heureka - Peruskivilevy 1987',
Heureka heurecd-1, 1987, Suomi.

Juha Valkeapää  (suomi)
After Midnight Massage [2000]
CD: 'V/A: Sonic Eye',
tuottajat: Hiap, YLE/Dokumenttiryhmä, cafe9.net, 2000, Suomi.

Charmed Sounds
7.12.2004

Patrick Kosk [finland]
Plastique sans titre, 1994
CD: 'V/A: Other Voices',
Jasemusiikki, JaseCD-0022, 1994 Finland

Charlotte Hug [switzerland] & Chantale Laplante [canada]
esittäjät: C.Hug, viola & electronics, C.Laplante, laptop computer
aujourd'hui, j'ai admire le paysage, 2003
CD: 'Charlotte Hug & Chantale Laplante: Brilliant Days',
For4Ears Record, For4Ears CD 1446, 2003 Switzerland.

Walter Tilgner [germany]
Sylvan Afternoon
CD: 'V/A: The Dreams of Gaia', 2xCD
Earth Ear ee9012, 1999 USA.

säveltäjä: -
nauhoittaja/esittäjä: Pekka Tiilikainen [finland]
radio-ohjelma: Kaupungin valot, 1939 [12:30]
julkaisutiedot: YLE:n arkistonauha ARK-4011-4

Dennis Bathory-Kitsz [usa, ascap]
Detritus of mating, 1997
CD: 'D. Bathory-Kitsz: Detritus of mating',
Sistrum Records/Maltedmedia, Malt-9793-2, 1997 USA.

Lauri Gröhn [finland]
Where is my boat , 2001
CD: 'L. Gröhn: Synestesia Music, Soundscapes 1988-2004',
[unpublished compilation CD, 2004]

Pekka Tolonen [finland]
DNA-koodi, 1987
CD: 'V/A: Heureka Peruskivilevy 1987',
Heureka heurecd-1, 1987 Finland

Erkki Kurenniemi [finland]
Deal, 1972
CD: 'V/A: Avantometric Attachments 2002',
Mediataideyhdistys Avanto ry, AAAAA-2002, 2002 Finland

säveltäjä: -
äänitys: Radiosignaali
CD: 'V/A: Heureka Peruskivilevy 1987',
Heureka heurecd-1, 1987 Finland

Arno Peeters [the netherlands]
Three of a Kind: Rhythm, 2001
CD: 'A. Peeters: Works 1992-2001',
[unpublished CD Compilation, 2004]

Yves Beaupre [canada]
Humeur de Facteur: La Pelots Point 1999
CD: 'Y. Beaupre: Humeur de Facteur',
empreintes Digitales IMED-0160, 2001 Canada

Charmed Sounds
22.1.2003

Killer Whale
CD: 'Le Chant des Baleines'
Sittelle 48207, 1992 [France]

Thomas Gerwin [Germany]
corrente [1998]
CD: 'Fluss durchs ohr' - Klangbilder vom Neckar
Inter Art Project IAP-101, 1998 [Germany]

Hildegard Westerkamp [canada]
Kits Beach Soundwalk [1989]
CD: 'Transformations'
empreintes DIGITALes IMED-9631, 1996 [Canada]

bowhead whale and bearded seal [1992]
CD: 'Le Chant des Baleines'
Sittelle 48207, 1992 [France]

Petri Kuljuntausta [finland]
2997: Deep Blue [2002]
Petri Kuljuntausta CDR [finland]

Jean-Luc Herelle [France]
Water in the underworld [1995]
CD: 'Water Story'
Sittelle 30007-2, 1995 [France]

Richard Lerman [usa]
The Pool of St. Helen [1992]
CD: 'Within Earreach'
Artifact Recordings ART-1009, 1994 [USA]

Richard Lerman [usa]
Boat Pieces [1994]
CD: 'Within Earreach'
Artifact Recordings ART-1009, 1994 [USA]

Rodrigo Sigal [mexico]
AcousticAquatica [2002]
Rodrigo Sigal CDR [mexico]

Charmed Sounds
19.2.2003

Tim Brady [can]
Doubling [1988]
CD: 10 Collaborations
Justin Time Records JTR-8484. 2000 Canada

John Oliver [can]
Copper Flying [1998]
CD: Icicle Blue Avalanche
earsay es-98004. 1998 Canada.

Bernard Falaise [can]
n'eut été       [2000]
CD: Do
Ambiances Magnetique AM-086, 2000 Canada.

Stephen Vitiello [usa]
Crossing her Eyes and Sneezing [2001]
CD: Bright and dusty things
New Albion NA-115. 2001 USA

Steve Reich [usa]
Electric Counterpoint, part 3 [1987]
CD: Acoustic Counterpoint
New Albion NA-032. 1990 USA.

Christian Marclay [usa]
Guitar drag [2001]
CD: Sonic Boom, [2x CD]
South Bank Centre / Hayward Gallery, 2000 England.

Gilles Gobeil [can]
Associations libre [1990]
CD: La mécanique des ruptures
empreintes Digitales IMED-9421. 1994 Canada.

Alan Lamb [austr]
Wire Music
CD: Sound Sculpture [w/ book]
Craftman's House. 2001 Australia.

Paul Dolden [can]
Physics of Seduction. Invocation #1 [1991]
CD: L'ivresse de la vitesse
empreintes Digitales IMED-9918. 1999 Canada.

Charmed Sounds
5.3.2003

Joji Yuasa [japan]
Projection Esemplastic for White Noise [1964]
CD: OHM - The Early Gurus of Electronic Music: 1948-80
Ellipsis Arts CD-3670 [3x CD], 2000 USA.

Ryoji Ikeda [japan]
Matrix (for rooms) [1999/00]
CD: Matrix [2x CD]
Touch to:44, 2001 England

Jazzkammer [norway]
Composers: John Hegre & Lasse Marhaug [Norway]
Ghosts Made of Paper [1999]
CD: Timex
Rune Grammofon RCD-2014, 1999 Norway

Nam June Paik
Hommage à John Cage [1958-59]
CD: An Anthology of Noise and Electronic Music: First A-chronology 1921-2001
Sub Rosa SR-190, 2002 Belgium

Merzbow [japan]
Composer: Masami Akita [japan]
Hard Lovin' Man [2000]
CD: Hard Lovin' Man
Anoema recordings NOCD-010, 2001 Finland

Emanuele Casale [italy]
Studio (For horn and tape)      [1997]
CD: Cultures electroniques 11
Mnemosyne Musique Media LDC 278065/66, 1999 France

Otomo Yoshihide [japan] & Martin Tétreault [canada]
Conflagration [1999]
CD: 21 Situations
Ambiances Magneticues AM-069, 1999 Canada.

Kui Dong [usa/china]
Flying Apples
CD: Computer Music @ CCRMA Vol. 2
CCRMAV-02, 1997 USA

Charmed Sounds
19.3.2003

David Dunn [usa]
Nexus 1
CD: 'Music, Language and Environment' (2x CD)
Innova Recordings Innova-508, 1996 USA

Alvin Lucier (usa)
I am sitting in a room
CD: 'I am sitting in a room'
Lovely Music LCD-1013, 1990 USA

Lionel Marchetti (france)
Train de nuit (Noord 3-683)
CD: 'Train de nuit (Noord 3-683)'
Metamkine MKCD-029, 2002 France

Karlheinz Stockhausen (germany)
Helikopter-streichquartett
Performer: Arditti string quartet
CD: 'Helikopter-streichquartett'
Montaigne Auvidis MO 782097, France.

Pauline Oliveros (usa)
Performers: Pauline Oliveros - Stuart Dempster - Panaiotis
Lear
CD: 'Deep Listening'
New Albion Records NA-022, 1989 USA

Charmed Sounds
16.4.2003

Karlheinz Stockhausen [germany]
Gesang der Jünglinge (1956)
CD: Stockhausen Edition No. 3: Elektronische Musik 1952-1960
Stockhausen Verlag, Germany

Harry Dacre
Arranger: Max Mathews [usa]
Bicycle built for two ["Daisy Bell", comp. 1892 / arr. 1961]
CD: Strom! ['Neue Zeitschrift für Musik' -magazine]
Schott Wergo Music Media GmbH, WER-3024-2, 1996 Germany.

Maja Ratkje [norway]
Intro [2002]
CD: Voice
Rune Grammofon RCD-2028, 2002 Norway

Maja Ratkje [norway]
Joy [2002]
CD: Voice
Rune Grammofon RCD-2028, 2002 Norway

Carl Stone [usa/japan]
Darul Kabap [2000]
CD: Nak Won
Sonore Records SON-19, 2002 Japan

Paul Lansky [usa]
Idle Chatter [1985]
CD: More Than Idle Chatter
Bridge Records BCD-9050, 1994 USA

Mario Verandi [argentina/germany]
On Voices, Dialogues and Absences [2002]
Mario Verandi CDR

Sean Paul Zitello & Peter Valsamis [usa]
text: Sean Paul Zitello [usa]
The Boil [1998]
CD: Subrealto protoplasto
eiei/o media EM-003, 1998 USA

Sean Paul Zitello & Peter Valsamis [usa]
Text: Sean Paul Zitello [usa]
The Poultry Chef's Desire (C) [1998]
CD: Subrealto protoplasto
eiei/o media EM-003, 1998 USA

Timo Hietala & Juhani Liimatainen [finland]
Kidstone Doing [1999]
CD: Sounds!
Charm of Sound CSR-0199, 1999 Finland

Steve Bradley [usa]
The French Lesson: Extended tonque [2000]
Steve Bradley CDR

Charmed Sounds
14.5.2003

David Mooney (usa)
Rhythmiconic sections
CD: Rhythmiconic sections
Arizona University Recordings AUR-CD-3087, 2002 USA.

David Berezan (canada)
Baoding
CD: Cultures électroniques nr. 16 (2xCD), série imeb / cime.
Mnemosyne Musique Media LDC-278076/077, 2002 France.

Chris Mann (australia)
Teos: or, yellow
CD: Chris Mann and The Use
Lovely Music LCD-3091, 2001 USA.

Hiroaki Minami (japan)
Electronic Symphony No. 3 (14:55)
CD: Cosmos and Ancient Times Fantasy
Fontec FOCD-2549, 2001 Japan.

Ryoji Ikeda (japan)
One Minute
CD: An Anthology of Noise and Electronic Music: First A-chronology 1921-2001 (2x CD)
Sub Rosa SR-190, 2002 Belgium.

Greg Hooper (australia)
DecemberYard (9:59)
CD: Hearing Place - Sound Art exploring place from around the World
Move Records MD-3275, 2003 Australia.

Gabriele Proy (austria)
Lagom
CD: Hearing Place - Sound Art exploring place from around the World
Move Records MD-3275, 2003 Australia.

John Young (new zealand / uk)
Pythagoras' Curtain (12:24)
CD: La limite du bruit
empreintes Digitales IMED-0261, 2002 Canada.

Charmed Sounds
18.5.2003

English version of Charmed Sounds, commissioned by the Deep Wireless 2003 - the 2nd annual radio art festival, co-produced by CBC "Out Front", New Adventures in Sound Art association and Charles Street Video. This program was broadcasted during the Deep Wireless festival on CKLN 88.1 FM, May 18, 2003, in Toronto Canada.

"Missing Sense - Hosted by the noise adventurer James Bailey, this program regularly transgresses the limits of radio broadcasting with musical and sound experimentation of all kinds. You can listen to it on CKLN 88.1 FM from 11:30 PM to 2:00 AM on Sundays.

May 18 features an English broadcast of the Charmed Sounds radio program produced by Petri Kuljuntausta from Finland, along with an improvisation using radios created by James Bailey."

1. Pauline Oliveros w/ Dempster & Panaiotis: Lear
from Oliveros-Dempster-Panaiotis' 'Deep Listening'
New Albion Records NA-022, 1989 USA.

2. Ros Bandt: Cymbal and Water
from Ros Bandt's 'Water Medicine'
Move Records MCD-138, 1999 Australia.

3. Philip Bimstein: The Door
from Philip Bimstein's 'Garland Hirschi's Cows'
Starkland ST-205, 1996 USA.

4. Helmut Lemke: Tubuläre Tänze Nr. 5
from Helmut Lemke's 'Tubuläre Tänze'
Edition el. C elc-12004, 1993 Germany.

5. Petri Kuljuntausta: Vroom!!
from 'Hearing Place'
Move Records MD3275, 2003 Australia.

6. David Dunn: Nexus 1
from David Dunn's 'Music, Language and Environment'
Innova Recordings Innova-508 [2xCD], 1996 USA.

Charmed Sounds
3.9.2003

Phill Niblock [usa]
Hurdy Hurry (1999)
CD: Touch Works
Touch TO:49, 2000 (england).

-Phill Niblock Interview-

Larry Austin [usa]
art is self-alteration is Cage is... (1983 / rev. 1993)
CD: A Chance Operation (2x CD)
Koch International Classics 3-7238-2 Y6x2, 1993 (usa).

Pauline Oliveros [usa]
A Woman Sees How the World Goes With No Eyes, from 'Crone Music' (1989)
CD: Crone Music
Lovely Music LCD-1903, 1990 (usa).

Folke Rabe [sweden]
What?? (1967)
CD: What??
Dexter's Cigar dex-12, 1997 (usa).

LaMonte Young [usa]
The Second Dream (1962/arr. 1984), from 'The Four Dreams of China' (1962)
CD: The Second Dream
Gramavision Records R2-79467, 1991 (usa).

Charmed Sounds
1.10.2003

Camille Saint-Saëns
performers: Clara Rockmore, Theremin & Nadia Reisenberg, piano
The Swan
CD: Gravikords, Whirlies & Pyrophones
Ellipsis Arts CD-3610, 1998 USA.

John Cage
performer: Maro Ajemian
Sonata XIV [from 'Suites and Interludes for Prepared Piano']
CD: Orbitones, Spoon Harps & Bellowphones
Ellipsis Arts CD-3530, 1996 USA.

Harry Partch
And on the Seventh day, Petals Fell in Petaluma
CD: Gravikords, Whirlies & Pyrophones
Ellipsis Arts CD-3610, 1998 USA.

Bernard Baschet, Michel Deneuve & Alain Dumont
performers: Bernard Baschet, Michel Deneuve & Alain Dumont
Extrait d'Resurgence
C-cassette: SoundViews Vol. 1 - Sources
SoundViews [& What Next?], 1990 USA.

Jacque Dudon
teos: Naïades
CD: Gravikords, Whirlies & Pyrophones
Ellipsis Arts CD-3610, 1998 USA.

Sarah Hopkins
Kindred Spirits
CD: Gravikords, Whirlies & Pyrophones
Ellipsis Arts CD-3610, 1998 USA.

Hans Reichel
Le Bal
CD: Gravikords, Whirlies & Pyrophones
Ellipsis Arts CD-3610, 1998 USA.

Ela Lamblin
Cosmogenesis
CD: Orbitones, Spoon Harps & Bellowphones
Ellipsis Arts CD-3530, 1996 USA.

Ellen Fullman
Change of Direction
CD: Orbitones, Spoon Harps & Bellowphones
Ellipsis Arts CD-3530, 1996 USA.

Paul Panhuysen
Partita for 16 Long Strings Proportionally Tuned (From Partitas for Long Strings)
CD: The Wire Tapper 3
The Wire [magazine], 1999 UK.

Glass Orchestra
performer: Glass Orchestra
Dusk 1
CD: Live from the Archive, volume 1
Glass Orchestra, 2002 Canada.

John Kander & Fred Ebb
performer: Wendy Mae Chambers
New York, New York
CD: Gravikords, Whirlies & Pyrophones
Ellipsis Arts CD-3610, 1998 USA.

Charmed Sounds
26.11.2003

Alan Licht [usa]
A New York Minute
CD: A New York Minute [2CD]
Experimental Intermedia, XI-128, 2003 USA.

Scott Smallwood [usa]
Debris
CD: Desert winds: Six windblown sound pieces and other works
Deep Listening, DL 17-2002, 2002 USA.

Scott Smallwood [usa]
Wind Tunnels
CD: Desert winds: Six windblown sound pieces and other works
Deep Listening, DL 17-2002, 2002 USA.

Michael J. Schumacher [usa]
Room Piece XI
CD: Room Pieces [2CD]
Experimental Intermedia, XI-127, 2003 USA.

If, Bwana (w/ Al Margolis) [usa]
performer: If, Bwana (w/ Al Margolis) [usa]
PR-DR
CD: Tripping India
Pogus Productions, P 21013-2, 1997 USA.

Gen Ken Montgomery [usa]
Static/Hiss
CD: Pondfloorsample [2CD]
Experimental Intermedia, XI-126, 2002 USA.

Gen Ken Montgomery [usa]
Keystone Model CC 16
CD: Pondfloorsample [2CD]
Experimental Intermedia, XI-126, 2002 USA.

Gen Ken Montgomery [usa]
Egnekn's Fridge
CD: Pondfloorsample [2CD]
Experimental Intermedia, XI-126, 2002 USA.

Gen Ken Montgomery [usa]
Fusebox-Contemplating Columbus
CD: Pondfloorsample [2CD]
Experimental Intermedia, XI-126, 2002 USA.

Warren Burt [australia]
48=>53; 53=>48
CD: Harmonic Colour Fields (1996-97)
Pogus Productions, P 21028-2, 2003 USA.

Charmed Sounds
March 1999

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Martti Vuorenjuuri
Brave New World (1958)
archive tape

Bengt Johansson
Three Electronic Studies (1960)
archive tape

Seppo Mustonen
Theme and Variations(1962)
archive tape

Charmed Sounds
7.4.1999

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Henrik Otto Donner
Esther (1963)
archive tape

Reijo Jyrkiäinen
Sounds 1 (1963)
archive tape

Reijo Jyrkiäinen
Idiopostic 1 (1963)
archive tape

Erkki Salmenhaara
Concerto for Two Violins and Speakers (1963)
archive tape

Ilkka Kuusisto
Ritmo Acustico 2 (1963)
archive tape

Gottfried Gräsbeck
Concerto for Tape and Orchestra (1964)
archive tape

Erkki Kurenniemi
On-Off (1963)
archive tape

Charmed Sounds
19.5.1999

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Osmo Lindeman
Ritual (1972)
Feno 5 (C-cassette), YLE archive tape V-8587

Antero Honkanen
Nightmares (1973)
SLP 608 (LP), YLE archive tape V-5267

Pekka Siren
Improvisation (1973)

DAT / archive V-9191

Otto Romanowski
Yesterday - Tomorrow (1974)
Jase 0026

Gandhi - Freud [Pekka Airaksinen]
Molybdene
ORFB-111

Åke Andersson
Kaukonen ennen vanhaan (1976)
LRLP 218, YLE archive tape V-9296

Jarmo Sermilä
Electrocomposition I (1976)
Feno 5, YLE archive tape V-9291

Jukka Ruohomäki
Pisces (1976)

Jukka Ruohomäki CD-R

Joe Davidow
Abyss (1977)
YLE archive tape V-9500

Andrew Bentley
Bowing (1978)
YLE archive tape 2743

Patrick Kosk
Dronten drömmer framtid (1978)
Patrick Kosk CD-R

Usko Meriläinen
Ku-gu-ku (1979)
Jase 0029

Charmed Sounds
November 1999

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Pierre Schaeffer
Bilude
CD: L'oeuvre musicale
292 572 Ina C 1008 / EMF CD 010. France (INA) / USA (EMF) 1998.

John Cage / Mauricio Kagel
Imaginary Landscape Nr. 3
CD: Siemens-Studio fur elektronische musik,
Siemens Kulturprogramm, Audiocom multimedia. Germany 1998.

Gilles Gobeil
Voix Blanche
CD: Le mecanique des ruptures
Empreintes digitales IMED 9421. Canada 1994.

Rene Lussier & Martin Tetreault
Cyanure
CD: Dur Noyau Dur
Ambiances Magnetiques AM 057. Canada 1998.

Tim Brady
Collapsing Possibility Wave
CD: Strange Attractors
Justin Time Records JTR 8464-2. Canada 1997.

John Oliver
Copper Flying
CD: Icicle Blue Avalanche
Earsay es98004. Canada 1998.

Francoise Barriere
Dessus la mer
CD: Chrysopee Electronique 14 - Bourges
Mnemosyne Musique Media LDC 278 1111. France 1999.

Yves Daoust
Impromptu
CD: Musiques Naives
Empreintes digitales IMED 9843. Canada 1998.

Atau Tanaka
Alias to the next Time
Atau Tanaka CD-R. Japan 1999.

Charmed Sounds
September 1998

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Pierre Schaeffer
Etude aux chemins de fer
Ina-GRM

Pierre Schaeffer
Etude Violette (1948)
Ina-GRM

Pierre Schaeffer
Etude Pathetique (1948)
Ina-GRM

Pierre Schaeffer & Pierre Henry
Bidule en ut (1950)
Ina-GRM

Pierre Schaeffer & Pierre Henry
Symphonie pour un Homme SeuI (1950)
Ina-GRM

Pierre Henry
Spiral (1955)
Ina-GRM

Pierre Henry & Pierre Schaeffer
Echo d'Orphee (1951 & 1953; rev. 1988)
Ina-GRM

Francois Bayle
L'Oiseau Chanteur (1963)

Bernard Parmegiani
Danse (1962)

Charmed Sounds
October 1998

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Luc Ferrari
Presque Rien 1 ('Almost nothing', 1970)
Ina-GRM

Bernard Parmegiani
The Creation (1982-84)
Ina-GRM

Jorge Antunes
Auto-Retrato Sobre Paisaje Porteno (1970)
Sistrum

Christian Banasik
Igor's Smile (1993)
Christian Banasik CDR

Rodrigo Sigal
Babel (1998)
CIEM

Lionel Marchetti
La Grande Vallée (1993/96)
Metamkine

Robert Normandeau
Spleen
empreintes digitales

Hildegard Westerkamp
Talking Rain (1998)
earsay records

Christian Calon
Les Corps éblouis (1994)
empreintes digitales

Bernard Fort
12 Haiku: Haiku Nr. 3
GMVL

Chris Watson
A Cheetah, waiting (1998)
Touch

Charmed Sounds
November 1998

opening tune:
        - Petri Kuljuntausta: How many does it take to define a problem
        The Frog Peak Collaborations Project', Frog Peak Music FP-007. USA 1997.

Petri Kuljuntausta
Piece for VirtualTelharmonium No.2
demo piece

Luigi Russolo
Risveglio di una Citta (1913, Awakening of a city)
Sub Rosa

S.Rachmaninoff
performer: Clara Rockmore, Theremin
Vocalise

Walter Ruttmann
Weekend (1930)
Metamkine

Olivier Messiaen
Fete des belles eaux (1937)

Paul Hindemith
Langsames Stuck und Rondo fur Trautonium (1935)

Homer Dudley
Voder (1939)

Herbert Eimert / Robert Beyer
Klangstudie 1 (1951)

Percy Grainger
free music machine (1948)

Hugh Le Caine
Electronic Sackbut (1945)

Hugh Le Caine
Dripsody (1955)

Hugh Le Caine
Invocation (1957)

Jorge Antunes
performer: Lydia Kavina, Theremin
Mixolydia (1995)
Jorge Antunes DAT

Charmed Sounds
14.12.1997

Barry Truax
The Blind Man
Wergo

Alvin Curran
Songs and Views of the Magnetic Garden: From a Room on the Piazza (1973)

Annette Vande Gorne
Eau (1984)
empreintes digitales

Karlheinz Stockhausen
Etude (1952)
Stockhausen Verlag

Jonty Harrison
Unsound Objects (1995)
empreintes digitales

Charmed Sounds
21.12.1997

Paul Lansky
Notjustmoreidlechatter
Bridge records

Charles Dodge
Speech Songs
New Albion Records

Trevor Wishart
Vox-5 (1986)

Steve Reich
Come out (1966)
Nonesuch records

Francis Dhomont
Foret profonde (Deep Forest) (1994-96)
empreintes digitales

Charmed Sounds
28.12.1997

Patrick Kosk
Plastique sans titre (1995)
Jase records

Jukka Ruohomäki
Scratches (1995)
Jukka Ruohomäki CDR

Pekka Siren
Frozen Voices
Pekka Siren DAT

Jukka Tiensuu
Ai
archive tape

Jarmo Sermilä
Can on a Bang (1995)
Jase records

Otto Romanowski
Ur-Nes (1992)
Jase records

Handmade Electronic Music - the Art of Hardware Hacking by Nicolas Collins

2006-02-19T22:11:00.000+02:00

Handmade Electronic Music - the Art of Hardware Hacking

By Nicolas Collins

Illustrated by Simon Lonergan
Book Description

Handmade Electronic Music: The Art of Hardware Hacking provides a long-needed, practical, and engaging introduction for students of electronic music, installation and sound-art to the craft of making--as well as creatively cannibalizing--electronic circuits for artistic purposes. Designed for practioners and students of electronic art, it provides a guided tour through the world of electronics, encouraging artists to get to know the inner workings of basic electronic devices so they can creatively use them for their own ends.

Handmade Electronic Music introduces the basic of practical circuitry while instructing the student in basic electronic principles, always from the practical point of view of an artist. It teaches a style of intuitive and sensual experimentation that has been lost in this day of prefabricated electronic musical instruments whose inner workings are not open to experimentation. It encourages artists to transcend their fear of electronic technology to launch themselves into the pleasure of working creatively with all kinds of analog circuitry.

Contents

Part I: Starting
Acknowledgements
Forward by David Behrman

Introduction

Chapter 1: Getting Started

Tools and materials needed.

Chapter 2: The Seven Basic Rules of Hacking

General advice.

Part II: Listening

Chapter 3: Circuit Sniffing

Using radios and coils to eavesdrop on hidden electromagnetic music.

Sidebar #1: Mortal Coils

Chapter 4: In/Out

Speaker as microphone, microphone as speaker - the symmetry of it all.

Chapter 5: The Celebrated Jumping Speaker of Bowers County

Twitching loudspeakers with batteries.

Chapter 6: How to Solder

An essential skill.

Chapter 7: How to Make a Contact Mike

Using piezo disks to pick up tiny sounds.

Sidebar #2: John Cage - The Father of Invention Sidebar #3: Piezo Music

Chapter 8: Turn You Tiny Wall Into a Speaker

Resonating objects with piezo disks, transformers and motors.

Sidebar #4: David Tudor and Rainforest

Sidebar #5: Drivers

Chapter 9: Tape Heads

Playing credit cards with hand-held tape heads.

Sidebar #6: Tape

Chapter 10: A Simple Air Mike

Cheap condenser mike elements make great microphones.

Part III: Touching

Chapter 11: Laying of Hands

Transforming a portable radio into a synthesizer by making your skin part of the circuit.

Sidebar #7: The Crackle Box

Chapter 12: Tickle the Clock

Finding the clock circuit in toys.

Chapter 13: Hack the Clock

Changing the clock speed for cool new noises.

Sidebar #8: Composing Inside Electronics
Chapter 14: Ohm's Law for Dummies

How to understand resistors.

Chapter 15: Beyond the Pot

Photocells, pressure pads, and other ways to control and play your toy.

Sidebar #9: Circuit Bending

Chapter 16: Switches

How to understand different switches, and even make your own.

Chapter 17: Jack, Batt & Pack

Finishing touches: powering and packaging your hacked toy.

Part IV: Building

Chapter 18: World's Simplest Oscillator

Six oscillators on a 20-cent chip, guaranteed to work.

Chapter 19: From Breadboard to Circuit Board

How to solder up your first homemade circuit.

Chapter 20: More Oscillators

Oscillators that modulate each other.

Chapter 21: Even More Oscillators

Dividers, feedback loops and instability; using oscillators as clocks for toys.

Chapter 22: On/Off

Gating, ducking, tremolo and panning.

Chapter 23: Amplification and Distortion

A simple circuit that goes from clean preamp to total distortion.

Chapter 24: Analog to Digital Conversion, Sort of

Modulating other audio sources with your oscillators.

Part V: Looking

Chapter 25: Video Music/Music Video

Translating video signals into sound, hacking cheap camera circuits,
and extracting sounds from remote controls.

Chapter 26: LCD Art

Making animated modern daguerreotypes and alternative video projectors.

Sidebar #10: Visual Music

Part VI: Finishing

Chapter 27: Mixers, Matrices and Processing

Very simple, very cheap, very clean mixers, and ways of configuring lots of circuits.

Chapter 28: A Little Power Amplifier

A cheap & simple amplifier.

Chapter 29: Analog to Digital Conversion, Really

Connecting sensors to computers using game controllers.

Sidebar #11: The Luthiers

Chapter 30: Power Supplies

If you must, here's how to plug into the wall with minimal risk.

Appendices

Appendix 1: Resources

Where to find information and materials.

Appendix 2: References and Notes

Appendix 3: Inventory

What you need to do the projects in this book.

Appendix 4: The Rules of Hacking and the Laws of the Avant Garde

A recapitulation.

Appendix 5: Notes for the audio CD

Appendix 6: Illustration Credits

Release of the 'Do Not Feed The Artists' dvd [part of the NMA 6 DVD-package]

2006-02-01T00:11:00.000+02:00

Producer Shinji Kanki emailed me that on February 14, 2006, will be release party of the Do Not Feed The Artists documentary dvd, captured live at the Sibelius Academy in March 2005.

I co-composed the piece with Dario Martinelli, dancer Laura Pesonen created choreography for this 35 minute long work and danced at the concert.

The evening was the final concert at the New Music Academy serie produced by CM&T. Dvd is one of the NMA sixpack-dvd serie produced by Boring Films.
_____________________

Just before the concert, in March 2005, I wrote the following announcement to my friends...

Subject: Zoomusicological activities...

with zoomusicologist Dario Martinelli and dancer Laura Pesonen we're going to perform 'Zoomusicological concert' on Thursday March 31st, at Sibelius Academy's Electric Hall.

The concert will be videostreamed (FOMA Live-Video Distribution Platform) by Japanese NTT DoCoMo. According to Shinji Kanki (SibA) there is potential for 20 million viewers in Japan! Internet live stream: rtsp://cmt.siba.fi/nma (starts: 19:25 CET+1 hour).

Dario's interview about the concert will be online within next few hours, check:
Musica Bestiale: "Do not feed the Artists", La Rondine, March 31, 2005
L'Arpa di Noè di Nicola Rainò, La Rondine, April 2, 2005

Junction / The Centre for Creative Photography 2006: 'Space - Man'

2006-01-31T23:55:00.000+02:00

Jacques Coelho's dvd titled Junction is ready. It was in December 2005 when I met Jacques (it was the first time in eight years!) and after this meeting he asked my permission to use my composition Four Notes in the soundtrack of this dvd video -- so there it is... :) It is very limited edition, he printed only a few copies of this dvd, so there might be only ten copies or so available for sale.

Part of the Junction dvd work, including the composition Four Notes, is presented in the group exhibition at Galleria Harmonia in the city of Jyväskylä during January 19 - February 12, 2006. The title of the exhibition is 'Space - Man' and it is organised by The Centre for Creative Photography 2006.

yokomono 03 / Staalplaat album is out

2006-01-31T23:38:00.000+02:00

I got email from Geert-Jan from Staalplaat:
The Yokomono 3 / Staalplaat album is out!

It is locked-groove record like the previous Yokomono albums, but the other side is now different. There are two grooves(!) on that side and two works crossing each other. These are Mika Vainio's piece and my composition Nordic Prince. One of these tracks (groove) is normal, but the second track is grooved opposite way, from center to outer zone. So every 1.8 second the grooves will cross each other and at these crossroad points the needle might accidentally take which direction it like.

The original idea was that Staalplaat Soundsystem will play the album in their Yokomono concert at Avanto festival's opening night, November 18th 2005. Unfortunately the company which promised to print the record couldn't make it in a given time, so it took almost two months to finish the project. If I understood correctly, this is the first record ever made this way, meaning that two grooves works like this and needle makes chance-mixes of both tracks... More here:
http://www.staalplaat.com/
http://www.staalplaat.org/pdf/sss_yokomono_doku_1205.pdf
http://www.avantofestival.com/2005/main.php?ln=en&sub=4&pg=staalplaat

Staalplaat Sound System
The "YOKOMONO" concept

The present setup consists of 10 vinyl killers - toy car record players, each customised with its own fm transmitter. The sound will come through a set of radios that receive the signal transmitted by the vinyl killers. You might think Yokomono is just a DJ set with 10 turntables, and in a way that is correct, but in many more ways Yokomono is completely different. First of all: each killer is mono and has poor sound quality, but much more Yokomono is very hard to handle, you can not really select a track or make it stop when you want to, it is more putting the needle down blindfolded. The real difference starts when you realise each killer runs on batteries, meaning the speed is unstable and it will slow down during the concert, the fact that the batteries run out will not only effect the speed but it will effect the fm frequency that the killer is transmitting, too, making Yokomono unstable on different levels. The fact, that we transmit with 10 fm transmitters at the same time means that each transmitter is effecting the other. These interferences and the unstable media that are transmitting makes the whole set unpredictable and hard to control, making Yokomono unique and adventurous.

Yokomono 03 - 12" lock groove record (2005)

This is the third Staalplaat Soundsystem Yokomono loop LP compiled on the ocassion of the Avanto Festival 2005 in Helsinki. The theme: Helsinki and its environmental sounds. Mika Vainio, one half of Pan Sonic, was commissioned to produce a seven-minute composition. Petri Kuljuntausta from Helsinki was, in turn, asked to provide a composition of an equal length responding to Vainio's piece. The sound material to be used for the compositions, field recordings from the turn of the 1960s and 1970s made at the Hietalahti shipyard in Helsinki, was discovered in the special effects archive of YLE Finnish Broadcasting Company. These sounds have a personal dimension for both composers: Vainio spent part of his childhood living near the dockyard, while Kuljuntausta has used sounds recorded from inside ships' hulls as material for his earlier works. Side two of the record presents Alexei Borisov, Andrey Kiritchenko, Blixa Bargeld, Ditterich von Euler-Donnersperg, G.X. Jupitter-Larsen, Jason Forrest, Main, Merzbow, Staalplaat Soundsystem, Un Caddie Renversé Dans l'Herbe and Zbigniew Karkowski with five loops from each featured artist and their own sound environment. Avanto is the co-producer of this unique release.

______________________

Vinyl Killers With FM Antennas

Two years ago in Avanto, the Dutch-German sound art project Staalplaat Soundsystem gave a live performance called Avantilator – composed for 100 office fans. Some things do not change in such a short while, and we can still endorse our blurb of that time: "Within the current mood of worshipping the latest technology in media art, Staalplaat Soundsystem provides a breath of fresh air, reminding us of the 100-year tradition of noise-making machines and junk art, in which "mad" inventors and various kinds of artists operating in the margins of the art world meet."

The works by Staalplaat Soundsystem (Geert-Jan Hobijn and Carsten Stabenow) are usually brilliant in their simplicity, the first impression leaving no room for technological mystification. This is exemplified by such installations-cum-live performances as Composition for 8 Refrigerators (and we are not talking of compact little ice-boxes here, but full-size chest freezers), Composition for 104 Washing Machines as well as Avantilator, which even a child understands immediately – sometimes, in fact, even better than adults. "All these installations were made with the same low tech working philosophy, making an installation look so simple that you think 'I can do that'. What we do is to forget the very specific tasks they are made for, and see what they can do; dance, sing, kick, very oft I have the feeling it is telling me what its wants to do", Geert-Jan Hobijn has written.

What matters also, of course, is the sounding end result, which, like Staalplaat's roots reaching back to the early 1980s, has a distinctive industrial inclination to it.

SSS's most popular piece has been, despite all of the above, a series of performances entitled Yokomono, whose technical realisation is complex enough to warrant a lengthy elaboration. Its basic idea is to use a performance setup consisting of so many unpredictable technical components that it is, in practical terms, impossible to control the whole system. Avanto is now staging the premiere of the latest incarnation in the series, Yokomono 03.

The yokomono are Japanese electronic toys, battery-powered miniature cars, with a record player's needle on the underside and a small speaker inside. SSS employs a fleet of ten yokomono cars retrofitted with small FM radio transmitters inside them and with antennas on their roofs. The sounds transmitted by the tiny cars are received by ten battery radios – in flaming red, like the cars. The vinyl records are placed on a table, and the miniature cars are set to drive in a circle on them. One of the uncertainty factors is that the cars are battery-powered: the batteries don't last for very long, and, eventually, the speed of the cars as well as the frequencies of the radio transmitters begin to fluctuate, resulting in the transmitters skipping from one frequency to another. Another factor is the shoddiness of the cars' cheap styluses; SSS calls them "vinyl killers".

The confusion is confounded by the nature of the records the vinyl killers are playing. For "DJ gigs" like this, SSS has released two Yokomono vinyl records featuring their favourite artists – pioneers of experimental music like Phill Niblock and Charlemagne Palestine, as well as names familiar from Avanto such as Ilpo Väisänen of Pan Sonic, Radian, Goodiepal, Fennesz, and Carl-Michael von Hausswolff. Each of the artists was asked to produce five sound loops of exactly 1.8 seconds. This is the duration of one revolution of a long-playing vinyl record. Moreover, the records have been pressed using locked groove technique, i.e. the needle of the turntable, or in this case of the toy car, will lock endlessly on one single 1.8-second groove of the record.

For the Avanto Nightclub, SSS decided to compile a thematic Yokomono vinyl release. The theme: Helsinki and its environmental sounds. The other half of Pan Sonic, Mika Vainio, a resident of Berlin like SSS, was commissioned to produce a seven-minute composition. Petri Kuljuntausta from Helsinki was, in turn, asked to provide a composition of an equal length responding to Vainio's piece. The sound material to be used for the compositions, field recordings from the turn of the 1960s and 1970s made at the Hietalahti shipyard in Helsinki, was discovered in the special effects archive of YLE Finnish Broadcasting Company. These sounds have a personal dimension for both composers: Vainio spent a part of his childhood living near the dockyard, while Kuljuntausta has used sounds recorded from inside ships' hulls as material for his earlier works.

Yokomono 03 will be pressed using an even more exotic method than the previous ones. The grooves holding the two compositions by Vainio and Kuljuntausta cross with each other for their entire duration. What this amounts to is that every 1.8 seconds, the needle may skip from Vainio's piece to Kuljuntausta's composition and vice versa – for as long as the batteries last.

The other side of the record features the traditional loops of 1.8 seconds, commissioned from Blixa Bargeld, Merzbow, Main, Alexei Borisov, Donna Summer, G.X. Jupitter-Larsen, Andrey Kiritchenko, Zbigniew Karkowski, Un Caddie Renversé Dans l'Herbe and Ditterich von Euler-Donnersperg, with five loops from each featured artist and their own sound environments. Avanto is the co-producer of this unique release, which will be on sale at the festival venues!

Nam June Paik 1932-2006

2006-01-31T23:34:00.000+02:00

Nam June Paik has passed away.

Associated Press writes:
"The Korean-born Paik, who also coined the term "Electronic Super Highway" years before the information superhighway was invented, died Sunday night (29th of January) of natural causes at his Miami apartment. (...) Paik made his artistic debut in Wiesbaden, West Germany, in 1963 with a solo art exhibition titled "Exposition of Music-Electronic Television." He scattered 12 television sets throughout the exhibit space and used them to create unexpected effects in the images being received. Later exhibits included the use of magnets to manipulate or alter the image on TV sets and create patterns of light."

It was some 2-3 years ago when we saw a collection of his legendary film and video works here in Helsinki. The works presented in this Charm of Sound concert was selected by JO Mallander from his private collection. Some of the presented works JOM received from Paik himself. JOM started to collaborate with NJP ca. 35 years ago and he wrote about NJP's video art in Finnish papers already in the early-70s... And yes, there was NJP's work 'TV cello: Finnish Dream' (1991) in the Kiasma's exhibition 3 years ago...

Concerning NJP's film work, there is even a film 'Merce and Marcel' that NJP directed in 1978, where he used live material recorded in 1964 from Merce Cunningham Dance Company's Helsinki performance. The musicians who played in this dance performance at Svenska Teatern, were John Cage & David Tudor.

Before his breakthrough NJP studied (traditional) music. But after inspired by composer John Cage's use of everyday sounds, in late-50s, he started to compose electronic music. Sub Rosa published a collection of his tape pieces ('Works 1958-1979') in 2002.

In my own record collection one of my rarities is three-sided double-LP where NJP plays piano with Joseph Beuys. The piece on the album is titled 'In Memoriam George Maciunas'. Maciunas died at the age of 47, so JB and NJP inverted the numbers and performed 74 minute long concert. They stopped the concert after the alarm-clock started to ring after 74 minutes. Now we are dealing with the same numbers again. Perhaps someone should organize 47 minute long concert for NJP...

More about Nam June Paik's life and work:

http://www.paikstudios.com/
http://www.medienkunstnetz.de/artist/paik/biography/
http://www.cnn.com/2006/US/01/30/obit.paik.ap/index.html

North Sea sounds festival in Germany (plan)

2006-01-31T22:17:00.000+02:00

I got email from Gregory Hahn who is planning a sound art festival in Germany. The goal is to start annual Festival on Germany's North Sea island of Spiekeroog. Gregory invited four artists, one from South, North, East and West, to create a sound installation work for the festival. The invited artists are Richard Lerman (usa), Haco (japan), James Webb (south africa) and me (finland). If all goes well the festival will be arranged first time during fall-2006.

NAVIGATOR will be published on BELLY CD [Important Records, March 06]

2006-01-04T23:54:00.000+02:00

My underwater composition Navigator, based on noises of Beluga whales, will be soon released on the CD Belly of the Whale [Important Records]. More about the project here. Jim Nollman informed me about the present situation of the project and wrote about it also at the Newsletter of Interspecies Communication (below). There will be 18 compositions on the Belly CD from the composers Jim Nollman, Scanner, David Rothenberg, Petri Kuljuntausta, Christina della Giustina, Kim Cascone, Merzbow, Archive, Josh Dippold, Jayne Fenton Keane, Kent Clelland, Yannick Dauby, Bryce Beverlin II, Homer Smith, Nathan McNinch, Thanos Chrysakis, Janus Kober, Stephen Vitiello.

By the way, there is also underwater recording of Navigator, recorded at underwater concert in Malmö city coast in Sweden. This concert recording has released on the cd karta/terräng (Laika, Sweden 2004).

But back to Interspecies Newsletter, where Jim Nollman wrote:

"Over the years, Interspecies has also promoted the development of new media that uses these recorded sounds to create unique musical forms. The Belly of the Whale Project engages 18 composers from 11 countries who make use of an interspecies.com source CD containing hundreds of audio clips recorded on various field projects. The co-producers of the project, interspecies.com and greenmuseum.org, are happy to announce that Important Records will release a CD of the Belly Project in March 2006."

David Rothenberg interview

2005-12-29T23:35:00.001+02:00

David Rothenberg, musician and author of Why Birds Sing?, sent me an email on Tuesday 22 Dec 2005 and informed me about the following interview. He also have a CD called Why Birds Sing?, where I am playing on the track 3, Beezus, Beeten, Breep.

Hi Petri: Have a great holiday! If you want to listen to the talk I gave at the Royal Institution, complete with Evan Parker and David Toop, you can download it here:

http://s37.yousendit.com/d.aspx?id=275ODM0ELLEPC25VKJYP9JUHZJ__________________

Hear are some other interviews, links...

Why Birds Sing
http://www.whybirdssing.com

Radio National Interview, ABC Australia
http://www.abc.net.au/rn/arts/ling/stories/s1519184.htm

Invitation to the Art's Birthday 2006 festival

2005-12-29T23:35:00.000+02:00

Just before the Christmas 2005 Koray Tahiroglu invited me to perform at Art's Birthday festival, a global network project, in January. He is once again organizing the event.

___________________

A r t ' s  B i r t h d a y  2 0 0 6 --- J a n u a r y  1 4  t o  1 8 --- g l o b a l  n e t w o r k  e x c h a n g e    T r a n s d a d a E x p r e s s  ( t h e  9 0 t h  a n n i v e r s a r y  o f  d a d a ) --- r a d i o --- s a t e l l i t e --- s t r e a m i n g --- b r e a k f a s t --- d i n n e r --- p a r t i e s --- c a k e !!!

http://artsbirthday.net/2006/index.php

Tamk:n 2005 mediataidekurssin satoa

2005-12-29T23:34:00.000+02:00

Vuonna 2005 koulutin Tamk:n mediataiteen jatko-opiskelijoita, ryhmä oli suuntautunut äänitaiteeseen ja koulutus kesti vuoden. Terhi oli yksi kurssilaisista ja hän piti näyttelyn Taidekeskus Mältinrannassa marraskuussa 2005. Tässä hänen haastattelukatkelma liittyen näyttelyyn. Hienoa että olen pystynyt motivoimaan hänen työtään videon äänen kanssa...!!

___________________

Taidekeskus Mältinranta

Alli ja Allan Salon erillisrahaston stipendinäyttely:
Terhi Asumaniemi 5. - 22.11.2005

Haastattelu:
http://tampereen-taiteilijaseura.fi/verkkolehti/kalenteri1_2.html

[...]
Luomisen tuska ja äänimaisemointi

Aloittamisen vaikeus iskee, jos materiaalia on runsaasti. Kyllä parasta on alkaa vaan tekemään, inspiraatiota ei kannata jäädä odottamaan, monesti se oivallus syntyy, kun vaan tekee. Jos tekee muita varten, niin alkuperäinen idea ei välity niin aitona. Itsensä toteuttamista se on.

Lähinnä työskentelen iltaisin, mutta sekin vaihtelee. Tietotekniikka on keino tehdä asioita, ei itsetarkoitus: kun editoin videota, tarvitaan tietotekniikkaa kuvataiteen rinnalla, myös äänenkäsittely on tärkeää hallita, mutta ne eivät ole minulle itsetarkoituksia. Näyttelyni ovat kuin jatkokertomuksia toisilleen: ne muuntuvat ja toivottavasti kehittyvät, kun tulee uusia juttuja mukaan.

Olen TAMK:lla erikoistumassa äänimaiseman tekemiseen. Minulla ei ole aikaisemmin ollut äänitaustaa näyttelyissä, mutta Petri Kuljuntausta on tunnettu suomalainen äänitaiteilija, joka on innostanut minua kokeilemaan sitä. Ensin tulee videon valmistuminen ja äänimaisema rakennetaan sen päälle, siihen paikkaan.

Äänen Lumo 10-vuotta (Charm of Sound 10th Anniversary essay)

2005-12-22T19:27:00.000+02:00

Kirjoitin tämän tekstin Äänen Lumo -festivaalin esittelytekstiksi, liittyen lokakuussa 2005 järjestettyyn ÄL:n 10-vuotisfestivaaliin.

___________________

Äänen Lumo 10-vuotta

Äänen Lumon peruskivenä on kotimainen elektroninen musiikki ja äänitaide. Äänen Lumon tärkein tavoite on nostaa konserteissaan esiin uusia ja haasteellisia esityshankkeita sekä viimeisimpiä teoksia. Elektronisen musiikin tekijät tarvitsevat musiikilleen kuuntelijoita ja Äänen Lumon kautta kuuntelijat löytävät tekijöiden musiikin.

Äänen Lumo on luonut minimaalisilla puitteilla maksimaalista toimintaa. Sen kertoo valmisteilla oleva historiikki, joka kokoaa 10-vuotisen historian yhteen. Historia kertoo myös sen, kuinka ennakkoluulottomasti musiikkiin voidaan suhtautua: Äänen Lumon konserteissa unohdetaan musiikin tyylilajit ja annetaan erilaisten estetiikkojen iloisesti törmätä toisiinsa.

Äänen Lumon konsertit yhdistävät kuuntelijoita, jotka ovat aukaisseet korvansa huomispäivän musiikille. Illoissa on aina jotain odottamatonta. Sähkölaatikkojensa syövereistä elektronimuusikot kaivavat uusia ääniä, aavistuksia huomispäivän estetiikasta. Oli se hauskaa tai vakavaa, Äänen Lumon konserteissa on aina yllätyksiä.

Esiintyjät tietävät mihin rima on noussut ja toteuttavat konserttinsa sen mukaisesti. Monet ainutkertaiset esitykset ja kokemukset elävät muistoina, sillä haasteellisimpia Äänen Lumon projekteja ei ole esitetty toistamiseen muualla.

Juhlafestivaali antaa läpileikkauksen kotimaisen elektronimusiikin tästä päivästä. Juhlan myötä ei kuitenkaan jäädä muistelemaan historiaa, sillä festivaali on lähtölaukaus kohti Äänen Lumon uutta vuosikymmentä ja huomispäivän lumoavaa musiikkia.

Petri Kuljuntausta
18.10.2005, 16:42

Teostosta Lacklusterille

2005-12-22T17:13:00.000+02:00

16.11.2005 Lackluster kyseli kannattaako musiikintekijän liittyä Teostoon. Vastasin...

Teoston jäsenyys on paikallaan jos vähänkin soi oma musa radiossa tai keikoilla. se on se korvaus minkä säveltäjä saa biisiensä soimisesta, keikkapalkkiot on puolestaan korvaus muusikoille esityksestä...

Siis teostolta tuleva korvaus on kyllä ihan merkittävä, jos säveltäjän musaa soitetaan ylipäätään euroopp. radioissa, tai kanadassa tai australiassa. mutta USA on sellainen pimeä aukko länsimaista, ettei sieltä oikein tule korvauksia kuin megatähdille.

Suomessa isoin korvaus tulee valtakunnan radion [Yle] soitosta -- riippuen tyylistä niin hyvinkin jotain lähes 100e voi kilahtaa säveltäjälle jostain pidemmästä biisistä, jos se soi vaikka jmikkolan a-romuissa... ja mitä useammin biisejä soi, niin se on sama joka kerta...

Paikallisradio- ja keikkaesityksistä tulee vain murto-osa tuosta, eli mitä enemmän kuulijoita sitä isompi korvaus, mut kyllä niistäkin kertyy vuoden mittaan...

Keikkojen suhteen pitää vaan muistaa jättää biisilista aina keikan jälkeen keikan järkkääjälle -- niiden velvollisuuksiin kuuluu toimittaa listat teostoon. monetkaan vaan ei sitä pyydä, joten se pitää itse muistaa heti saman tien tai ainakin pian keikan jälkeen...

Ja jos haluaa varmistaa että kaikki on ok, niin voi pitää listaa mitä omaa musaa soi (ja mitä esittää) missäkin, ja toimittaa aina tammikuussa koko listan teostolle. ne mielellään ottaa tuollaisen vastaan ja tarkistaa et kaikki on ok. ja jos ei oo, niin ne hoitaa asian, ettei siihen tarvitse säveltäjän puuttua...

Suomessa hommat toimii periaatteessa hyvin ja teosto saa tiedot esityksistä, mutta ulkomailla ei niinkään. sinne suuntaan teosto hoitaa hommat, ettei tarvii niihin itse puuttua, kunhan vaan infoaa tracklisteillä / keikkaseteillä...

Music for crane, drill, saw, hammer and passing planes, trucks, cars and trains

2005-12-22T16:48:00.000+02:00

Work plan /
Teossuunnitelma

(from diary 4.8.2004)

Music for crane, drills, electric saw, hammers and passing planes, trucks, cars and trains /

Musiikkia nostokurjelle, porille, sähkösahalle, vasaroille sekä ohikulkeville lentokoneille, rekoille, autoille ja junille.

Instrumentaatio:
nostokurki, maansiirtokone (telaketjuilla), 1-4 sähköporaa (kukin poraa eri materiaalia), sähkösaha, 1-3 vasaraa. Lisäksi ohikulkevia ajoneuvoja, lentokone (yksi tai useampi), juna pilleineen (yksi tai useampi).

Teoksen toteutus tulee noudattaa pääpiirteissään seuraavaa kuvausta, kuitenkin sovellettuna esitysympäristön ja käytettävissä olevien välineiden pohjalta.

Esityspaikka on oikea työmaa ja esiintyjinä ovat työmaalla työskentelevät työmiehet työkaluineen.

Esiintyjien tulee tehdä esityksen ajan normaalisti rakennustyötään. Heidän tulee keskittyä työhönsä, heidän ei pidä pyrkiä 'yliesittämään', vaan äänien tulee syntyä normaalin työrytmin mukaisesti, heidän tulee noudattaa normaalia työrytmiä taukoineen. Työvälineillä ei tule tuottaa työskentelylle vierasta vuoropuhelua, äänillä ei tule tarkoituksellisesti vastata toisten tuottamiin ääniin.

Nostokurjen tulee siirtää esityksen aikana kuormia alueen laidalta toiselle. Välillä nostokurki jää tyhjäkäynnille, jolloin vasaroijien, poraajien ja naulaajien työskentely pääsee välillä esiin.

Esityksen aikana työmään ohi ajaa ajoneuvoja harvakseltaan, mieluiten kummaltakin puolen työmaata. Kulkuneuvot ovat kuorma-autoja, henkilöautoja tai muita motorisoituja ajoneuvoja.

Esityksen aikana työmään yli lentää lentokone, pitkän esityksen aikana useampi.

Esitys siirtyy loppuvaiheeseen kun nostokurki on siirtänyt viimeisen kuormansa. Sen jälkeen kuljettaja ajaa nostokurjen työmaalta pois. Muut jatkavat työtään.

Esiintyjät lopettavat harvakseltaan äänien tuottamisen. Lopuksi telaketjuilla kulkeva maansiirtokone lähtee liikkeelle työmaan sivusta ja ajaa työmaan poikki pois esityspaikalta. Kun sen äänet eivät enää kantaudu esityspaikalle, annetaan lopuksi ympäristöäänien soida hetken aikaa kunnes esitys on päättynyt.

Petri Kuljuntausta

4.8.2004

___________________________

Teos pohjautuu havaintoihin, joita tein erään työmaan äärellä kesällä 2004. Nauhoitin kyseisen 20-30 minuuttia kestäneen tapahtuman, jossa toteutuivat kaikki edella kuvatut elementit. Työmaan aktiviteettia kuunnellessani sain ajatuksen konserteista, joissa yleisö kerätään kuuntelemaan vastaavia työmaa-ympäristöjä.

Electronic Music: collections, archives, information...

2005-12-22T16:30:00.000+02:00

Videotaped interviews, a number of important pioneering voices in electroacoustic music:
http://www.ericchasalow.com/oralhist.html

The Database of Recorded American Music:
http://dram.nyu.edu/dram/

Latin American Electroacoustic music collection:
http://www.fondation-langlois.org/flash/e/index.php?NumPage=542

120 Years of Electronic Music
http://www.obsolete.com/120_years/

Electronic Music Foundation
http://www.emf.org

Medien Kunst Netz:
http://www.medienkunstnetz.de

UbuWeb
http://www.ubu.com

Audiohyperspace
http://www.swr.de/swr2/audiohyperspace/engl_version/index.html

World Forum for Acoustic Ecology
http://interact.uoregon.edu/MediaLit/WFAE/home/index.html

Handbook of acoustic ecology
http://www.sfu.ca/sonic-studio/handbook/

Electro Acoustic Resource Site (EARS)
http://www.ears.dmu.ac.uk/rubriqueGlossary.php3

Physical Attributes of Acoustic Sound
http://www.sfu.ca/sca/Manuals/ZAAPf/p/physical_attributes.html

Sonify.org - interactive sound for the web & wireless
http://www.sonify.org/

Sound effects (FX)
http://www.findsounds.com/ or
http://www.sounddogs.com/start.asp

Peep (The Network Auralizer)
http://peep.sourceforge.net/intro.html

International Community for Auditory Display
http://www.icad.org/

Collaborative sound database (Creative Commons)
http://freesound.iua.upf.edu/

The History of Crossover Art - Crossing the Borderlines between Image and Sound
http://web.archive.org/web/20030627093609/http://cmt.siba.fi/studies/Courses/2001-2002/_hidden/tutorials/crossover/

Java Boutique - audio applets
http://javaboutique.internet.com/audio/

Sound physics vs. human hearing
http://www.silcom.com/~aludwig/EARS.htm

About decibels, basic
http://science.howstuffworks.com/question124.htm

About decibels, advanced
http://ccrma.stanford.edu/~jos/mdft/Decibels.html

History of recorded audio (+ pictures, mp3s...)
http://history.acusd.edu/gen/recording/notes.html

Wikipedia
http://www.wikipedia.org

AUREOBEL (introduction)

2005-12-22T15:12:00.000+02:00

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

AUREOBEL
http://www.aureobel.com

Aureobel on Suomessa keväällä 2005 käynnistynyt portaali, jonka digitaalisen musiikin ja äänitaiteen julkaisuhankkeet toteutetaan internetissä julkaistavaksi ja levitettäväksi. Toiminnan lähtökohta on tutkia internetin erityisluonnetta julkaisu- ja jakeluvälineenä.

Aureobel julkaisee digitaalista audiotaidetta. Päämääränä on taiteellisesti korkeatasoisten teoskokonaisuuksien julkaiseminen koti- ja ulkomaisilta taiteilijoilta. Aureobelin julkaisuohjelmaan sisältyy sekä alan kansainvälisiä huipputaiteilijoita että uraansa aloittelevia nuoria lahjakkuuksia. Aureobel on lähtenyt liikkeelle kansainvälisillä taiteilijanimillä, tunnettuilla digitaalimusiikin säveltäjillä ja äänitaiteilijoilla. Myöhemmin julkaisutoiminnan painopiste laajenee kotimaisiin tekijöihin ja nostaa esiin myös nuoria lahjakkuuksia.

Aureobel-portaalin taidejulkaisut ovat uniikkeja, kyseisiä teoksia ei ole saatavilla internetin ulkopuolella muissa formaateissa (ei CD- tai DVD-levyillä). Albumit suunnitellaan tietokoneympäristössä kuunneltavaksi ja niiden toteutuksessa hyödynnetään tämän teknologisen ympäristön suomia mahdollisuuksia. Aureobel julkaisee mm. generatiivisia musiikkialbumeita, jotka vievät musiikkialbumin konseptin uudelle aikakaudelle: generatiivisilla musiikkialbumeilla musiikki muuttaa muotoaan joka kuuntelukerralla. Aureobel julkaisee suojattua musiikkia ja julkaisut toteutetaan yhteistyössä Teoston ja Gramexin kanssa. Vuonna 2006 Aureobelin julkaisutoiminta laajenee audiotaidetta koskeviin digikirjoihin ja audiopohjaisiin videoteoksiin.

3AB-0105        Atau Tanaka - Prométhée Numérique
3AB-0205        Richard Lerman - Within Earreach
3AB-0305        If, Bwana - Procession of Shadows
3AB-0405        Petri Kuljuntausta - Noise City

http://www.aureobel.com

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

I BELIEVE (work plan)

2005-12-22T15:10:00.000+02:00

(from diary, 10.11.2005)

Compose a phase shifting work based on the words "I Believe" and repeat it as I used the violin note in Violin Tone Orchestra (on the Momentum CD): "I Believe, I Believe...".

The sampled voice must be strong and emotionally effective, like the voice of a preacher (eg. Martin Luther King).

Because of B-letter, and strong 'ph'-phoneme, I could create quite rhythmical work from that basis.

Sound & Music

2005-12-22T14:55:00.000+02:00

Music is one type of sound design? What are the ingredients of music? There was recently a discussion about these subjects between my colleges. Here are my comments concerning the topic.

["Music is a special case of sound, and composing and creating music can be seen as one type of sound design."]

This is true. We could also use the concept of 'organized sound'. After this the following sentence is more problematic:

["- the idea of making music out of non-musical sound sources..."]

What really are 'non-musical sound sources'? I think all sounds are possible material for musical composition, as well as all sound creating sources (machines, objects, etc) are possible instruments for music making.

Sometimes there is totally nothing to hear in musical composition (-> conceptual music). :)

You wrote:

["What are the ingredients of music? ... my definition:
* melody
* harmony
* rhythm
* timbre"]

'Melody' and 'Harmony' are basic elements in traditional music, but I think these are the most un-universal parameters in music making. We don't have to use pitches (restricted sound frequencies) to make music.

Old definitions should be updated. All these (mentioned) parameters could basically work well with sound-based music too, but they need to be adapted into new environment (correlate w/ present day situation).

Traditional music is based on pitches, but in electronic music we could talk about the use of "sound gestures" (instead of pitches). When I am thinking about harmony, then I look how the sounds are vertically put together (or how they sound together in soundscape recording). Timbre is timbre in both cases. And rhythm: we could analyze electronic composition rhythmically, like, for example, focusing on rhythmical use of water-drops and analyzing how composer has created variations / transitions from that pulsating source material.

In traditional music there is begin and end, the works are based on linear thinking. But as we all know, this has changed radically during recent decades. It is part of the progress...

In my own thinking the tradition of music continues in Electronic music / Digital music / New Media Composition. I don't want to stop the continuum of music tradition, we should take all these recent developments / innovations happened during the last decades as new ingredients in the aesthetical and technological progress of music.

Liikennevalojen ääniopasteista Hyvin tehty -kunniakirja

2005-12-22T14:36:00.000+02:00

Tämä loppuvuodesta 2005 uutinen oli mielenkiintoinen. Alla olevan tekstin lopussa olevien linkkien kautta löytyy aiheesta lisää infoa. Sieltä ilmenee että lintuääniopasteet olivat ideana susi ja niitä ei oteta käyttöön.

Piippi-äänien muuttamisesta nakuttaviin en ole samaa mieltä. Minusta korkea piippaus on kivempi kuin matalalta kolkuttava ääni.

On siis kierrettävä nauhoittamassa Helsingin keskustan liikennevaloja, varsinkin Ateneumin ja Makkaratalon risteyksessä[!] ennen kuin piipit katoavat katuäänestä. Erityisesti tässä risteyksessä, rautatientorin puolella, piippien muodostamasta ääniverkostosta syntyvä spatiaalisuuden tuntu on ajoittain mahtava! Parhaiten se toimii silloin, kun liikenneruuhka ei ole liian kova.

____________________________

Liikennevalojen ääniopasteista Hyvin tehty -kunniakirja

Sokeain viikon Hyvin tehty -kunniakirja on myönnetty Helsingin liikennevalojen ääniopasteista kaupunkisuunnitteluviraston liikennevalotoimistolle. Toinen kunniakirja myönnettiin Kampin keskukselle, jossa on mm. kaksi bussiterminaalia sekä liiketiloja. Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n puheenjohtaja Timo Lehtonen totesi olevansa tyytyväinen siihen, että alusta lähtien Kampin keskuksen suunnittelussa on ollut tavoitteena vammaisten itsenäinen ja turvallinen liikkuminen. Samaa hän sanoi liikennevalojen ääniopasteista, joita Helsingin kaupunki on asentanut ottaen huomioon näkövammaisten tarpeet. Suunnitelmissa on mm. muuttaa vähitellen liikennevalojen äänet piippaavista äänistä nakuttaviksi.

Liikennevalojen ääniopasteiden osalta kunniakirjan otti vastaan huoltoteknikko Elmeri Kallioinen kaupunkisuunnitteluviraston liikennevalotoimistosta.

Hänestäkin nakuttavat liikennevaloäänet tuntuvat paremmilta ja vähemmän ärsyttäviltä kuin ns. piipitysäänet. Hankalia ovat sellaiset suojatiet, joista näkövammaiset ja lähistön asukkaat soittavat vuorotellen. Silloin joudutaan etsimään kompromisseja äänen tason suhteen.

http://www.hel2.fi/liikenteenohjaus/aaniopasteet/aaniopasteet-hyvintehty.asp

____________________________

Lisää tietoja liikennevalojen ääniopasteista

Linnunlaulu-ääniopasteet on arvioitu

Ääniopasteet Helsingin liikennevaloissa

Kuuntele perinteisiä ääniopasteita ja linnunlaulu-ääniopasteita

Jyväskylän äänimaisema (sound walks 5.12.2005)

2005-12-22T14:28:00.000+02:00

Vierailin syksyllä 2005 Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella pitämässä kurssia aiheesta Elektronimusiikki ja äänitaide. Kurssini liittyi opintokokonaisuuteen Konekulttuuri, konemusiikki ja kone-estetiikka.

5.12.2005 en pitänyt luentoa. Luennon sijaan annoin opiskelijoille seuraavan tehtävän, jossa mentiin ulos kuuntelemaan ja tutkimaan oman kaupungin ääniä. Odotan mielenkiinnolla esseitä myös sen takia, että vuonna 1992 havainnoin itse Jkl:n kaupungin keskustan äänimaisemaa ja kirjoitin havainnoistani lehtikirjoituksen, joka julkaistiin Keskisuomalaisessa joulukuun alussa 1992.

]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

Jyväskylän äänimaisema

- Suunnittele kulkureitti (sound walk) Jyväskylän keskustan läpi. Reitin tulee sisältää erilaisia ääniympäristöjä (urbaania ympäristöä, luontoympäristöä, sisä- ja ulkotiloja).

- Voit ottaa matkaan JKL:n keskustan kartan ja käyttää sitä apuna laatiessasi kulkureitin

- Voit tehdä reitin joko nyt luennon aikaan (klo 14-16), tai muulloin.

- Kulkiessasi tarkkaile ympäristösi ääniä ja kirjoita muistiinpanoihin havaitsemasi ääni-ilmiöt ja niiden ominaispiirteet. Voit kirjata ylös mistä äänet ovat seurausta, onko ääniympäristö lo-fi vai hi-fi, mikä on äänien etäisyys sinuun ja/tai muihin ääniin (minkälaiset äänet esim. erottuvat selvemmin taustastaan), minkälaisia ääniseiniä (sound wall) tiloissa on...

- Tärkeää on myös se, että merkitset muistiin äänihavaintojesi lisäksi myös sen, missä paikassa äänet tarkemmin ottaen tapahtuvat ja mihin kellonaikaan. Äänimaiseman analyysissa äänet ovat aina merkki paikasta, ajasta ja elollisten välisistä (akustisista) suhteista. Analyysia tukevat huomiosi akustiikasta, arkkitehtuurista ja yhdyskuntasuunnittelusta, sillä ne vaikuttavat äänimaisemaan. Samoin vaikuttavat sääolosuhteet ja lämpötila (ihmiset pukeutuvat eri lailla eri säällä, ääniin vaikuttaa myös se, onko maassa lunta vai vettä...)

- Matkasi jälkeen kirjoita äänikävelysi tekstiksi, eli kirjoita auki (puhtaaksikirjoita) reitti ja sen aikana tekemäsi äänihavainnot (apuna on paikan päällä tekemäsi muistiinpanomerkinnät). Tärkeää on että teet tämän välittömästi äänikävelyn jälkeen, sillä yksityiskohdat häipyvät muistista nopeasti. (Jos olet päättänyt käyttää apuna nauhuria ja purat äänet nauhalta, voit toki käyttää apuna graafisia merkintöjä kuvatessasi ääniä ja niiden suhteita.)

Jyväskylän äänimaiseman tarkkailun kannalta tärkeintä on korvien avaaminen. Äänikävelyn tavoitteena on ääniympäristön tietoinen ja analyyttinen havainnointi. Kaikkia edellä mainittuja piirteitä korva ei voi havaita, mutta nouki esiin ne havainnot jotka löydät.

Äänikävelyyn laittamasi aika voi olla esim. 20-30 min, loppuaika (60-70 min) jää puhtaaksikirjoitukseen ja kuulemasi analysointiin paperille.

Analyysin myötä voit esimerkiksi pohtia:

- löysitkö tutusta ympäristöstäsi jotakin uutta kun tutkit ympäristöä sen äänien kautta

- oliko tutkimasi ympäristöt äänellisesti balanssissa vai epäbalanssissa (dominoiko ympäristössä jokin ääni, mikä on mekaanisten ja sähköisten äänien suhde luonnon ääniin...)

- voit myös pohtia mikä on äänimaiseman vaikutus työympäristöön. Stressasiko jokin ääni-ilmiö sinua erityisesti? Tai löysitkö tutusta ympäristöstäsi esteettisesti kiinnostavia ääni-ilmiöitä?

- onko JKL:llä (tai keskustan alueella) omia äänellisiä tunnuspiirteitä, leimaa-antavia äänimerkkejä, jotka ovat vain tälle ympäristölle tyypillisiä

- mitä haluaisit muuttaa JKL:n äänimaisemassa? Entä työ- ja/tai opiskeluympäristösi äänimaisemassa...?

]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

Kahdella viime luentokerralla käsittelimme R. Murray Schaferin ajatuksia ja äänimaiseman käsitettä. Tässä vielä tuoreeseen muistiin palautettuna keskeistä äänimaisema-käsitteistöä:

Acoustic space : alue, jonka sisällä ääni on kuultavissa ennenkuin ääni-ilmiö katoaa ja sulautuu muihin ympäristöääniin
Keynote sound : ääni, joka muodostaa äänimaisemassa taustaäänen muille äänille
Soundmark : tilan tai alueen äänimaisemalle tunnusomainen ääni
Signal : ääni, joka kiinnittää erityisen huomion äänimaisemassa
Hi-fi (High-fidelity) : Hi-fi -ääniympäristössä äänet eivät sekoitu toistensa alle, maisemassa on vähemmän ääniä ja yksittäiset äänet on siksi kuultavissa selkeämmin (esim. maaseutuympäristö)
Lo-fi (Low-fidelity) : Lo-fi -ääniympäristössä äänet sekoittuvat tai peittyvät toistensa alle eikä kaikkien äänien alkuperää ole mahdollista tunnistaa. Ominaista sähköisten ja mekaanisten äänien ympäristölle (esim. urbaani ympäristö), jossa voimakkaat äänet hallitsevat maisemaa (koneet, autot, liikenne yms.)
Sound wall : ääni, joka eristää tilan (esim. taustamusiikki)
Broad-band noise : sähköinen, koneellinen tai teollinen hälyääni (esim. ilmastoinnin humina, liikenteen hurina)
Earwitness : henkilö joka tarkkailee ääniympäristöä analyyttisesti ja kirjaa havainnot muistiin

Ja seuraavassa R. Murray Schaferin Ear Cleaning -kursseihin liittyvä tehtävä (myös tätä aihetta käsiteltiin viime luennolla). Näitä ohjeita ei ole tarvis seurata tässä tapauksessa, mutta toivon että ne auttavat asennoitumaan ja pureutumaan Jyväskylän äänimaiseman tekstuureihin.

1. Etsi ruuhkaiselta kadulta paikka, joka on kadun hiljaisin. Missä se on?
2. Etsi paikka missä ihmiset kävelevät portaita ylös ja alas. Syntyykö ylöspäin kävellessä samanlainen ääni kuin alaspäin tultaessa? Kumpi on voimakkaampi?
3. Tee lista kaikista äänistä jotka ovat ominaisia miesten tuottamina, ja toinen lista naisille ominaisista äänistä
4. Kartoita ovien sulkemisesta syntyvät erilaiset äänet
5. Listaa viisi erilaista kävelypintaa, jotka tuottavat erilaisen akustiikan
6. Laske kuinka monta erilaista autontorven ääntä (tai koiran haukuntaa, tai vinkaisevaa auton jarrua) kuulet yhden tunnin aikana

]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

'Noise City' (FX parameters for masteration)

2005-12-22T02:15:00.000+02:00

This is memo list for the masteration work for Noise City live recording. I should not forgot these parameters when I am doing this thing again in future!

The original recording was made on Wednesday November 30th, 2005, at Kanneltalo Helsinki. Before doing this processing I raised the gain of the piece circa 15 desibels. The same with the Water City too. This was my second piece at the concert.

Waves

Comp-Gate ->

Comp + Presence Exciter ->

Peak Ref
make-up: -4
threshold: -19
ratio: 1.18:01

Expander
floor: 12
gate open (& close): -32.3

Output: +6 db

Curve:
freq: 2229
Q: 0.486

Haastattelu (30.11. & 19.12.2005)

2005-12-21T21:28:00.000+02:00

Seuraavat tekstit täydensivät TUimosen haastattelua, joka tehtiin 26.11.2005 Helsingissä. Haastattelujen pohjalta valmistui ensinnä TUimosen kirjoitus Synkoopissa, joka ilmestyi 12.12.2005. Helmikuussa 2006 ilmestyy toinen kirjoitus Rondossa.

[19.12.2005]

Mikä on itseoppineen säveltäjän status?

- Halusin jo nuorena kypsytellä ajatuksiani rauhassa ja niiden muotoutuminen oli niin henkilökohtainen prosessi, ettei siihen ollut ulkopuolisilla sijaa. Opin siten, että hankin käsiini minulle tärkeintä musiikkia, äänitteitä ja nuotteja. Syvennyin niihin ja analysoin teoksia päivät pitkät. Ennen kaikkea keskityin selvittämään mistä aineksista syntyy hienojen luovien yksilöiden ainutlaatuinen musiikki. Opinnälkäni oli pohjaton ja opiskelin sekä historiallista länsimaista musiikkia että itämaisten kulttuurien musiikkia.

Tiukka itsekritiikki oli syynä siihen, että aloin vasta suhteellisen myöhään tuoda julkisuuteen teoksiani. Jo nuorena ajattelin ettei tähän maailmaan kannata tehdä enää lisää musiikkia, jollei ole erityistä sanottavaa ja ellei teoksilla ole painoarvoa tässä ajassa. Vertasin aina musiikkiani tärkeimpien esikuvieni musiikkiin, ja jos omani ei vertailussa toiminut, analysoin missä oli vika.

Itseoppineisuus ei ole tuonut minulle ongelmia. Jokainen tietää sen, että varsinainen työ alkaa vasta opiskelun jälkeen. Sitten kun työ kantaa hedelmää, sillä ei ole enää mitään merkitystä keiden sävellyskursseilla on joskus aikoinaan istunut vai onko itse vastannut kehittymisestään alusta alkaen.

Jo vuonna 1984 olisin päässyt tekemään oman levyn, mutta vetäydyin lopulta levy-yhtiön tarjouksesta ja jätin levyn tekemättä, sillä mielestäni hetki ei vain tuntunut vielä olevan minulle oikea.

Miten toivoisit musiikkiasi kuunneltavan?

- Toivon että kuuntelija on liikkeellä avoimin mielin ja valmis sukeltamaan syvälle äänien mikromaailmaan ja löytämään esteettisyyttä pienistäkin ääni-ilmiöistä. Etsin itsekin näitä ominaisuuksia. Säveltäjän muodolliset intentiot voivat olla jopa rasite, jos organisoinnin myötä teoksen konstruktiossa ei jää aikaa puhtaan äänen kvaliteeteille. Jos myös kuuntelijalla on tahto etsiä tietä musiikin ytimeen, ääneen, silloin hän kulkee samaa tietä kanssani.

Erään konserttini jälkeen yksi kuuntelija otti selville yhteyteni ja lähetti minulle sähköpostia. Hän kertoi ettei tiennyt musiikistani mitään, mutta halusi kirjoittaa ja kertoa sen, että konserttini oli vaikuttavin taidekokemus, mitä hän oli ikinä elämässään kokenut! Voiko säveltäjä saada tuon parempaa palautetta?! Muistan paremmin spontaanit palautteet tuntemattomilta, kuin kollegoiden selkään taputtelut.

Haluan että musiikkini todella koskettaa ja tuntuu. Ehkä ihmiset myös vaistoavat konserteissani sen, että olen yhtä musiikkini kanssa. Tie tähän päivään ja tähän musiikkiini on ollut pitkä ja mutkikas, mutta tunnen nyt olevani kotonani. Oman ilmaisun kehittyminen on vienyt vuosia, mutta eipä minulla ole koskaan ollut kiirettäkään.

Mainitse jokin suosikki äänimaisemasi ja kuvaile sitä lyhyesti?

City-kulttuurin äänimaisemaa pidetään sotkuisena lo-fi -äänimaisemana (R.M. Schaferin käsitteiden valossa), mutta minun korvani herää kun kuulen kaupungin aktiivisia ääni-ilmiöitä, joiden alkuperää en tunnista. Kaupungin aktiviteetti on motivoivaa, mutta osaan arvostaa myös luonnon äänimaisemien verkkaista tapahtumattomuutta.

Ratikan ääni on hyvin sympaattinen kaupunkiääni. Se muistuttaa vanhasta ajasta. Autoilla voi kokea vauhdin hurmaa, mutta ratikan kiireetön kolke kiskoilla on oikeastaan rauhoittava ääni. Se on urbaani ääni, mutta pikemminkin historiallinen kuin tämän päivän ääni. Olisi sääli jos tämä ääni katoaisi. Totesin kerran, että pätkä Helsingin ratikka-kiskoja olisi ehdottomasti suojeltava. Yksi ratikka voisi kolkuttaa tätä suojeltua linjaa edes takaisin hamaan loppuun saakka.

[30.11.2005]

Minä vuonna tapahtui käänne jazzmuusikosta elektroniseen musiikkiin? Teit siis siihen pisteeseen asti vain improvisoitua jazzmusiikkia?

- Synteettinen äänimaailma ja moniraitatekniikan käyttäminen säveltämisen perustana oli minulla lähtökohtana jo aika varhaisessa vaiheessa.

Vuonna 1979 hankin moniraitanauhurin koska halusin säveltää laajoja ja pitkälinjaisia teoksia päällekkäisnauhoituksen keinoin. Aluksi soittimina oli akustinen kitara, piano, paljon perkussioita...

1980-luvun alussa hankin mm. Rolandin syntikan, sähkörummut, kitarasyntikan... ja lisänä oli intialaiset perkussiot (kellot, tabla) yms. ... jatkoin näillä biisien säveltämistä moniraitatekniikan pohjalta.

Minulla oli toimintaa kahdella linjalla samaan aikaan: säveltäminen moniraitatekniikalla sekä yhtye-kuviot. Eli itseopiskeluvaiheen jälkeen soitin 1980-luvulta 1990-luvun alkuun improvisoivien muusikoiden (jazzmuusikoiden) kanssa. Mutta jo vuonna 1984 tekemässäni studionauhoituksessa yhdistin improvisoinnin säveltämääni atonaaliseen linjaan, jonka toteutin syntetisaattorilla. Tein syntikka-osuuden omassa studiossani, varsinaisessa äänitysstudiossa siirsin sen masternauhurille ja tämä nauhoitus soitettiin kuulokkeista ja se ohjasi muusikoiden improvisointia. Olin kiinnostunut free-improvisoinnista ja nykymusiikista (avantgardesta), ja halusin synteettisellä ulottuvuudella saada improvisaatioihin kaipaamaani rakennatta ja myös ohjattua sellaiseen suuntaan johon halusin musiikin etenevän.

Näiden yhtye-vuosien saldo tiivistyy 'Visions and Play' -levyyni (Petri Kuljuntausta Project, 1992). Levyn sävellykset on aika tiukasti komponoituja, ja tein vielä äänityssessioiden jälkeenkin sovituksia synteettisille soittimille, jotka kävin soittamassa (minä ja kosketinsoittaja) myöhemmin studiolla. Vielä 1993 mun piti tehdä PK Projectillani toinen levy, mutta vaikka apuraha tuli ja tehtiin mainio kolmen biisin demo, päätin siitä huolimatta mennä toiseen suuntaan kuin jatkaa sähköistä jazzia. Paitsi että keikkapaikat tällaisella musiikilla oli pian kierretty läpi, ja se turhautti, vaikutti myös se että halusin ihan esteettisistä syistä mennä toiseen suuntaan.

Eräs ulottuvuus oli sekin kun säveltäjä Pekka Kostiainen kiinnitti huomiota yhteen Bartok-vaikutteiseen lyhyeen pianobiisiini ja ehdotti sitä kustannettavaksi / julkaistavaksi. Se oli hauska kuulla, mutta se idea jäi multa viemättä eteenpäin...

1993-94 minulla oli laaja bändi (P.K. Ensemble) ja tein hurjasti tälle kokoonpanolle biisejä. Siinä oli soittamassa tosi hyvät muusikot, ja se yhdisti (klassisia) jousisoittajia ja jazzmuusikoita. Eli pohjana oli jousikvartetti ja lisäksi mukana oli saksofoni, kitara, piano, syntikat/sampleri ja kaksi perkussionistia. Jäljelle jäi lopulta vain yksi studionauhoitus. Mutta jäi jotain muutakin: Momentum-sähköbiisini (vuoden 2004 Momentum -CD:llä) pohjautuu yhden jousikvartettoni sämpleen vuodelta 1994. Eräs toinen jousibiisi (Descendere, jossa soitan myös syntikkaa) puolestaan elää vielä Jacques Coelhon yhdessä videobiisissä (Lmcx, 1994).

Tämän vaiheen myötä kitara jäi ja siirryin kokonaan elektroniseen maailmaan. Vuonna 1992 oli alkanut yhteistyö belgialaisen mediataiteilija Jacques Coelhon kanssa. Hän teki aluksi kokeellisia videoita musiikkiini ja käytti musiikkiani mediataidenäyttelyissään. Näiden varhaisten duunien (1992-93) jälkeen aloin tehdä sähkömusiikkia nimenomaan hänen mediateoksiin.

Kitarasta. Jazzjamboree-festivaalilla (Suomen Jazzliitto) Helsingissä 1995 en enää esiintynyt yhtyeeni kanssa (olin jo päättänyt lopettaa sen) ja tein soolokitaraesityksen, jossa DAT:lta soi elektroniset pohjat ja soitin Ovationin akustisella sen päälle. DAT:in materiaali oli paikoin ihan konkreettisiin ääniin pohjautuvaa äänikamaa. Melko erikoinen oli elektroninen settini jazz-painotteisella festarilla, mutta moni tuli kuitenkin kiittelemään jälkeenpäin (Muistan kuinka mm. Digelius Musicin Emu Lehtinen kommentoi esitystä lämpimästi jälkeenpäin. Lisäksi paikalla oli pari filosofi-tuttuani ja Jacques Coelho. Ennen esitystä vastailin tapahtuman isäntänä olleen jazzkirjoittaja/-muusikko Jukka Haaviston kysymyksiin mikrofonin äärellä).

Vuonna 1997 tein duokonsertin Juhani Nuorvalan kanssa ja esitimme mun kamarimusiikki-biiseistäni (1993-94) tekemieni syntikkasovitusten lisäksi Nuorvalan Impromptun (klarinetille ja kanteleelle). Jussi antoi minulle partituurin ja tein sen pohjalta sovituksen kanteleen osuudesta kitaralle (Jussi puolestaan soitti klarinetin osuuden Korgin Prophecy -syntikalla). Esitimme tämän syntetisoidun Impromptun Äänen Lumo 1997 -festivaalilla.

Nämä kaksi tapausta (1995 & 1997) olivat viimeiset kerrat kun soitin kitaraa konsertissa.

Jos käyttäisin kitaraa vielä jonain päivänä, niin en enää soittaisi sitä tavalliseen tapaan, koska en löydä siitä (sävelistä, tasavireisyydestä...) enää haluamiani ääniä: lukuunottamatta feedbackia!! Helsinki Sound 2001 -festivaalilla tarkoitukseni oli alunperin etsiä tilallista ulottuvuutta ja tuoda visuaalista dramatiikkaa esitykselleni: halusin ripustaa sähkökitaran roikkumaan köyden päähän Kiasma-teatterin korkeasta katosta ja laittaa se heilumaan lavan vasemmasta reunasta oikeaan reunaan. Keskellä lavaa olisi ollut vahvistin ja kaiutinkaappi jonka edestä heilahtaessa kitara aina synnyttäisi feedback-äänen (kitara on kytketty vahvistimeen ja ääni on yliohjattu), jota ääntä miksaan mukaan esitykseen. Kitaran heiluriliike hidastuu konsertin aikana ja esitys loppuu jonkin ajan kuluttua sen jälkeen kun kitaran liike on pysähtynyt ja kun kitara on jäänyt paikalleen kaiuttimen eteen ja feedback-ääni on suora. Tämä (reichmainen) idea jäi kuitenkin toteuttamatta, sillä aikaa sen käytännön toteuttamiseen ei lopulta ollut.

Vuoden 2005 Musica Novan konserttiini mun oli tarkoitus ottaa sähkökitara instrumentiksi, mutta en olisi soittanut sitä, vaan asettanut vahvistimen ja kaapin lavalle selälleen ja laittanut kitaran kaiutinkaapin päälle ja avannut kanavan ja synnyttänyt kiertoilmiön (feedbackin). Tästä syntyvä feedback-ääni oli tarkoitus ottaa osaksi esitystä ja olisin miksannut sitä Noise cityyn mukaan. Tein ennakkoon feedback-kokeita, yhdistin ääneen erilaisia efektilaitteita ja huudatin laitteita monella tapaa, mutta valitettavasti en saanut aikaan sellaista feedbackia joka olisi sopinut esitykseen (ja lopulta Noise cityn teemaan). Joten jätin tämän ulottuvuuden lopulta pois.

Jos teen kitaralla jotain joku päivä, niin teen todennäköisesti tuolta pohjalta kuin näissä suunnitelmissa. Ajatuksissa tämä on kulkenut, mutta ideaa pitää kehitellä eteenpäin paremmalla ajalla ja sopivassa kontekstissa. Pelkkä kitaralla tuotettu feedback-ääni kun ei kuitenkaan riitä, vaan mulla täytyy olla jokin kontrolli siihen että saan ohjattua sitä halutessani tiettyyn suuntaan esityksen aikana... ehkä joskus...

Puhuit kokemuksen merkityksestä. Esimerkiksi siitä, kuinka kuuntelit äänen liikettä tilassa siellä vuorenrinteellä. Onko sinulla muunlaisia (vastaavan tapaisia) kokemuksia äänestä? Perustuuko musiikkisi tänä päivänä tuollaisiin kokemuksiin, vai yksittäisiin ääniin / äänikokemuksiin?

Sen jälkeen kun jätin perinteiset instrumentit ja keskityin ympäristön ääniin, niin vuosien jälkeen opin vasta ihan oikeasti todella kuuntelemaan! Välillä olen miettinyt onko musiikillinen (sävelpohjainen) koulutus tehnyt aikoinaan jopa korvalleni hallaa, sillä niin pitkän kehittymisprosessin se on vaatinut minulta että pystyn lopulta menemään ympäristöäänien tekstuureihin sisään. Tietoisuus tästä ilmiöstä, äänistä ympärillämme, ei pelkästään auta, jollei ole harjaannuttanut itseään kuuntelemaan ympäristön ääniä ja niiden kerrostumia ja äänien suhteiden muuntuvia finenssejä.

Korvahan on lähtökohdiltaan ns. tavallisten äänien suhteen laiska. Jos jostakin kuuntelijasta meren ääni kuulostaa vain meren ääneltä, urbaanit katuäänet vain urbaaneilta katuääniltä, niin silloin liikutaan vasta ääni-ilmiöiden fysikaalisella tasolla, jolloin äänet mielletään syy-seuraus -suhteesta syntyneiksi ilmiöiksi ja äänet ovat vain merkkejä jostain. Mutta sitten kun tahto pakottaa korvan tunkeutuman näiden äänitekstuurien sisään, avautuu vasta sieltä todellinen ääniversumi...

Löydän aivan upeita ääni-ilmiöitä ympäristöstä kaiken aikaa!! Minusta vain on aivan edelleen hienoa saada talteen ja yhdistää toisiinsa näitä luonnollisesti tapahtuvia ilmiöitä. En tiedä onko sellaista käsitettä käytetty, mutta miellän tämän toiminnan tekstuurisäveltämiseksi: yksittäisten äänien sijaan kyse on laajemmista kokonaisuuksista, äänitekstuurien komponoinnista.

Joskus vuosia sitten (1990-luvun lopulla) luulin että jo väsähdän ja etten enää saa mitään kiinnostavaa irti ympäristön äänistä, mutta se oli lopulta vain jokin oma väsähdys, sillä ympäristö äänineen yllättää minut jatkuvasti! Joissain tilanteissa ulkona liikkuessa on harmittanut ettei tallentinta ole matkassa, mutta olen lopulta hyväksynyt sen, ettei kaikkea ole aina tarvis saada kiinni. Hetkessä koetut ilmiöt ovat osa luonnollista kokemusmaailmaa, elävän elämän performanssia, eikä kaikkea ole tarpeen dokumentoida. Ehkä jonain päivänä saatan lopettaa musiikin tekemisen ja esittämisen, ja sen sijaan vien konserttiyleisön tiettyihin paikkoihin kuuntelemaan ympäristön ääniä.

Mutta ennen sitä: uuden potkun ympäristöäänimusiikilleni on antanut feedback-äänet, joita nykyään käytän. Eli kun joskus 1990-luvun biiseissäni soi puhtaat ympäristöäänet ja äänimaisemat, nykyään niiden rinnalla soi feedback-tekstuurit.

Mainitsit esimerkiksi revontulien idean Noise Cityn taustalla, oliko tutustuminen revontulien ääniin tällainen kokemus?

Revontulien ja Noise Cityn yhteys on kummankin kokonaisvaltaisessa matalassa tekstuurissa, joka on soinniltaan niin totaalinen. Revontuliäänityksissä soi ilmakerroksen jylinä, joka vallitsee korkeuksissa. Tutkijat eivät osaa tyhjentävästi selittää mistä tämä jylinä aiheutuu. Tuleeko se avaruudesta vai löytyykö sille jokin "maallisempi" selitys? Northern Lights Live:ssä (ISEA2004) halusin tuoda tämän noin 100 km:n korkeudessa tapahtuvan äänikentän konserttisaliin. En halunnut erottaa sitä pistemäisesti soivista revontuliäänistä, vaan halusin että esityksessä on mukana myös se äänellinen ympäristö, mitä vasten pistemäiset revontuliäänet tapahtuvat.

Tämä totaalinen tekstuuri antoi lähtökohdan Noise Citylle ja halusin luoda siinä jotain vastaavaa. Pinnalta sen tekstuurit kuulostavat staattisilta, mutta ne eivät kuitenkaan ole monotonisia, sillä mikrotasolla niissä tapahtuu tiheää elämää.

Revontuliäänityksiä kuunnellessani opin paljon korvasta ja auditiivisesta havaintokyvystä. Jollei kuuntelija keskity, saattaa hän luulla että soiva esimerkki on vain kohinaa, vaikka kyseisessä äänitekstuurissa tapahtuu paljon muutakin. Joskus minun piti kuunnella lukemattomia kertoja tiettyä äänikatkelmaa ennen kuin löysin tekstuurista tietyn ääni-ilmiön. Kyseinen ääni-ilmiö oli koko ajan siellä, mutta sitä ei löytänyt ellei keskittynyt kuuntelemaan. Opin sen, että keskittymisen myötä voi pureutua äänen sisään ja silloin voi todella vasta löytää orkestroinnin mikrotason, "äänen orkestroinnin". Jos Noise Cityä kuuntelee taustamusiikkina tai kuuntelijalla on 'laiska korva', niin se voi tuntua staattiselta biisiltä. Näiden äänien kanssa ei voi edetä liian nopeasti: jotta korva voi löytää tekstuurista finessejä, on äänien soimiselle annettava aikaa...

Kaiku Podcast #2

2005-12-21T21:27:00.000+02:00

This message is from Mark Roberts, who runs the Kaiku Podcast and festival projects ::

The second Kaiku Podcast brings you 25 minutes of music from the circumpolar north with your host Mark Roberts. Podcast #2 features music from Kolar Goi (Tromsø, Norway), Somnivore (Rovaniemi, Finland), Test Pressing (Murmansk, Russia) and special guest Petri Kuljuntausta (Helsinki, Finland).

Listen online or download it from http://www.magneetti.org/kaiku/podcast

Haastattelu (1975-1994)

2005-12-21T21:26:00.000+02:00

HHalme on haastatellut minua muutaman kerran koskien Äänen Lumon historiaa, jota hän kirjoittaa. Vireillä on ÄL:n 10-vuotishistoriikin julkaiseminen vuoden 2006 aikana. Siihen liittyen HHalme halusi tietää enemmän toiminnastani ennen ÄL:n perustamista. Seuraava teksti on 23.11.2005 kirjoittamani vapaamuotoinen muistelu näistä varhaisajoista.

HH: Haluaisin itse asiassa tietää erityisesti sun uran alkuvaiheista (vuosilukutietojen kera). Se on mielenkiintoista ja tärkeää, koska olet siinä mielessä vähän epätyypillinen, että olet tavallaan old skool -hahmo mutta kuitenkin koko ajan tiukasti ajan hermolla. Historiasi kautta voisi tuoda esiin jotain laajempaa kaarta aikamme äänimaailmasta.

PK: Alunperin seuraavaan kirjaani (Äänen eXtreme, Like 2006) oli tarkoitus tulla myös tarinointia näistä alkuvaiheistakin, mutta päätin jättää ne pois ja keskittyä viimeiseen 10-vuoteen ja mitä silloin on tapahtunut. Tässä retroa niin pitkälle kuin ehdin naputella...

Alussa oli kitaraa ja improvisointia. Kovin juttu pienenä lapsena oli se kun kuulin Hendrixin feedback-sointeja. Muistan vieläkin sen kun katsoin kaiutinta ja ihmettelin miten sellaisia ääniä voi tuosta tulla ulos. Mua ei niinkään ne pop-biisit kiinnostaneet, vaan se miten hän kitaraa käsitteli -- ja ne soundit! "Preparoin" omaa kitaraani niin, että asensin siihen halvan puhemikrofonin kielten alle, liitin sen kannettavaan transistori-radionauhurin rec-sisäänmenoon jonka laitoin täysille äänittämään ja johan ulvoi radion kautta omakin kitara... Vaikka en osannut kunnolla soittaa niin oli upeaa ohjailla feedbackia... :)

1970-luvun puolivälissä alkoi ekat 'oikeat' bändikuviot, pidin huolen että kaikki treenit nauhoitettiin (jo silloin!), joten kaikenlaista on tallessa, ihan 14-15v. tehdyistä rämpytyksistä alkaen... :) Kun aika antaa periksi teen jonain päivänä noista varhaisista kitara- ja bändinauhoituksista kollaasi-biisin. Bändikuvioissa mulle tuli lisänimi "J.J. Lisälaite" koska mulle ei ikinä piisannut kitaran soundi vaan mulla oli lattialla jalkojen juuresssa aina iso keko lisälaitteita joita väänsin ja joilla sain kitaran soundia laajennettua...

1979 hankin moniraitanauhurin koska halusin tehdä laajoja ja pitkälinjaisia teoksia päällekkäisnauhoituksella. Aluksi soittimina oli akustinen kitara, piano, perkussioita... 1980-luvun alussa hankin Rolandin syntikan, sähkörummut, kitarasyntikan... tein näillä edelleen päällekkäisnauhoituksia ja lisänä oli intialaiset perkussiot (kellot, tabla)...

Vuosina 1983-84 kieppeillä järjestin parikin studiosessiota, joissa sävelsin atonaalisen syntikkapohjan syntikalle, ja studiossa soitimme sen päälle livenä aika freetä kamaa. Mun akustisen ja sähköisen kitaran lisäksi oli rumpali ja fonisti, varhaisemmalla nauhalla myös kontrabasisti. Oli omia biisejäni, paitsi ainoa laina oli jazzbasisti Charlie Hadenin yksi balladi (Human Being).

Vuonna 1984 tein nauhan (syntikka, akustinen kitara, intialaiset kellot) muutamasta biisistäni ja se meni Rockadillon T.Korjukselle. Hän ehdotti että tehtäisiin levy: kunhan äänitysauto tulee takaisin Turusta 4 Suuta -runoyhtyeen nauhoituksesta niin tekisin hyväsoundisen version nauhoituksistani. Mutta tämä jäi kesken, koska tuntui että en ollut vielä valmis sellaiseen. Olin silloin aika tiukka siitä minkälaista musiikkini olisi ja en halunnut keikkailla tai tehdä levyä ennen kuin tuntui siltä että olisin valmis siihen. Tuntuu aika huvittavalta nyt, mutta silloin en voinut mennä edes henkeni pitimiksi soittamaan ravintolakeikkoja -- tosin en tee sitä nytkään... :)

1980-luvulla jakautui soitto kahteen alueeseen: omat studionauhoitukset ja jazzbändit. Tämä oli Tampereen kautta. Kitaransoittoni saattoi jostain kuulostaa kulmikkaalta, sillä vaikutteeni tulivat muualta kuin perusjazzista. Vaikutteita antoi Hendrix, McLaughlin, modaalinen impovisointi, freejazz, Cecil Taylor, Eric Dolphy. Mutta toisaalta tavattomasti innosti myös nykymusiikki.

Sovelsin omaa sävelsysteemiäni aina 1980-luvun alusta lähtien, jossa oli eräänlainen 'keskiakseli-ajattelu' improvisoinnin pohjana: eli rakensin soittaessani tonaalisen keskipisteen ympärillä motiiveja peilikuvana. Sävel-eleet ja motiivit täydensivät toisiaan esimerkiksi siten, että pieni terssi täydentyi isolla sekstillä, pieni sekunti isolla septimillä. Toonikan pari oli puolestaaan tritonus. Ja yleensäkin pieni terssi oli rakenteellinen peruselementti improissa (laajemmin käsitettynä: toonika, pieni-terssi, alennettu kvintti, suuri seksti ja oktaavi). Tätä on vähän vaikea selittää mutta halusin jonkinlaisen objektiivisen pohjan soitolleni, ja vähentää itseilmaisua. Toisaalta sarjallisuus kiinnosti ja myös Bartokin 'akseli-sävelajattelu'.

1988 muutin Jyväskylään. Samalla päätin että nyt loppuu loputon treenailu ja käännän uuden sivun elämässä ja alan toteuttamaan ideoita todeksi. Käynnistin saman tien uudet jazzhommat. Jkl:n alkuvaiheessa oli jazzbändikokeiluja, mutta niistä ei tullut muutamaan ensimmäiseen kuukauteen mitään, koska hyviä soittajatyyppejä ei aluksi löytynyt. Mun oli tarkoitus jatkaa jopa tamperelaisten muusikoiden kanssa. He olisivat tulleet uuteen bändiini, mut se ei toiminut kun kellään meistä ei ollut varaa edes matkustaa junalla. Joskus kävin Treella heittämässä partsikoitani muusikoille mutta siihen se lopulta jäi. Sitten kun Petrescun veljekset Mihai ja Marian tulivat Jkl:ssä mukaan, niin bändini lähti toimimaan. Näiden vuosien saldo tiivistyy hyvin tuohon Visions and Play -levyyni (Petri Kuljuntausta Project, 1992).

Olin 1980-90-lukujen vaihteessa hankkinut kunnon kitarasyntikan, jonka äänen lisäsin soittooni kitarasoundin rinnalle. Usein keikalla mulla oli myös syntikka, jota ohjasin kitarasyntikkani midi-ohjaimella. Soitin myös keyboardilta syntikkaa (keikoilla ja levyllä).

Kierrettiin soittamassa eri puolilla Suomea ja palaute oli hyvä. Anssi Nykänen kuunteli Rytmissä blindfold-testissä ja arvuutteli mikä ihme on soittamassa "...John Schofield, Omar Hakim...?" :) Jukka Hauru tykkäsi Hesarissa ja piti musaa ja soittoa tuoreena. J.P. Vuorela soitti Ylen jazzohjelmassaan ja totesi: "Kuljuntausta kuuluu niihin ikäpolvensa harvinaisuuksiin, jotka opettelivat soittamaan(!) sillä aikaa kun toiset keskittyivät kuuntelemaan paskaa!" Tosi positiivisen innostunut oli hänen reaktionsa ja herkesi käyttämään Yle:ssä jopa voimasanoja... :) Kaikkiaan koko Project-homma meni hyvin putkeen, mutta lopulta: oli turhauttavaa rakentaa musaa huolella ja treenata raskaasti (kiireisten ammattimuusikoiden kanssa), kun keikkapaikat oli niin nopeasti käyty läpi.

Samaan aikaan kun tein biisejä bändilleni, niin sävelsin synteettistä atonaalista kamaa -- avantgarde veti aina toista jalkaani puoleensa. Eräs ulottuvuus oli sekin kun säveltäjä Pekka Kostiainen kiinnitti huomiota yhteen Bartok-vaikutteiseen lyhyeen pianobiisiini ja ehdotti sitä kustannettavaksi / julkaistavaksi. Se oli hauska kuulla, mutta idean eteen ei tullut tehtyä mitään. Eräs Jkl:n kuvioissa vaikuttava sellisti puolestaan halusi kovasti soittaa musaani, mutta se kuten muutkin vastaavat ideat jäivät aina toteuttamatta jos ne eivät olleet intresseissä ihan ekana listalla... :)

Aloin myös kirjoittamaan Keskisuomalaiseen (alueen valtalehti) ja kirjoitin lähes viikoittain vuodesta 1988 aina vuoteen 1994-95. Olin pääasiassa klassisen musiikin kriitikko, kirjoitin konserttiarviot Jyväskylän sinfoniaorkesterin konserteista sekä levyarvioita (joskus myös improvisoidustakin musiikista). Moni ihmetteli mistä uusi kriitikko tuli lehteen (ymmärsin vasta myöhemmin kuinka näkyvä jobi se olikaan paikkakunnan kulttuurielämässä), mutta sille ei ollut kummempaa selitystä: paikkakunnalle muuton myötä marssin suoraan lehden toimitukseen ja ehdotin voinko alkaa kirjoittamaan. Kirjoitin pari koejuttua (O.Messiaenin tuotannosta ja muistaakseni elektronimusiikista) ja ne ottivat mut lehteen.

Jkl:ssä herätin myös heti alkuvaiheessa henkiin Drive-jazzyhdistyksen, jonka toiminta oli jo loppunut edellisten tyyppien väsähdettyä, mutta koska sitä ei oltu virallisesti vielä lopetettu se lähti käyntiin uudestaan. Mukana oli mm. P.Toiviainen, M.Rinta-Pollari...jne. Driven säännöllinen klubi lähti siitä pyöriin ja se oli paikallisten esiintyjien ja itse tuotetun ohjelman lisäksi myös Jazzliiton yksi etappi sen kiertueilla. Syntyi myös Drive Ensemble ("melkein big band") ja tilasimme sävellyksiä paikallisilta säveltäjiltä. Sävelsin sille biisin '...storm', jossa on big band (pieni), luonnonääniä ja lukija lukee kirjoittamani tekstin. Puuhasin ihan aluksi Jkl:ssä Driven ohella vielä toistakin klubia opiskelijakavereiden kanssa. Se oli enemmän harrastamista ja hupia, mutta Drive oli oikeaa klubitoimintaa ja mulla oli käsissä hoidettavana ihan isot vuotuiset budjetit.

1993 piti tehdä PK Projectilla toinen levy, mutta vaikka apuraha tuli ja tehtiin tosi hyvä kolmen biisin demo, päätin siitä huolimatta mennä toiseen suuntaan kuin jatkaa sähköistä jazzia. 1992 oli alkanut yhteistyö belgialaisen mediataiteilija Jacques Coelhon kanssa. Hän teki kokeellisia videoita musiikkiini ja käytti musiikkiani mediataidenäyttelyissään. Näiden varhaisten duunien (1992-93) jälkeen aloin tehdä uutta sähkömusiikkia nimenomaan hänen mediateoksiinsa.

1993-94 mulla oli akustinen bändi (P.K. Ensemble) ja tein hurjasti tällekin biisejä. Siinä oli soittamassa paikkakunnan ykkösmuusikot, jousisoittajia ja jazzmuusikoita, mutta jäljelle jäi lopulta vain yksi demonauhoitus. Momentum-sähköbiisini (vuoden 2004 Momentum-CD:llä) pohjautuu yhden kvartettoni sämpleen vuodelta 1994. Eräs toinen jousibiisi (Descendere) puolestaan elää vielä J.Coelhon yhdessä videobiisissä.

1994 oli vuorossa muutto Helsinkiin. Siitä alkaa toinen tarina.

___________________________

PETRI KULJUNTAUSTA PROJECT!
[1989-1993]

“Kuljuntaustan sävellykset sisältävät paljon hyviä ideoita ja hahmotuksia. Hän uskoo hienovaraisiin virityksiin, huolella sommiteltuihin teemoihin ja hallittuihin sointiväreihin.” Aksentti! - Mikko Voutilainen

“ “Visions And Play” on mielenkiintoinen levy. Rakenteet ovat tarkkaan harkittuja ja päällä kulkevat teemat muodostavat niille jännittäviä kontrasteja. Kuljuntausta on kirjoittanut sävellyksensä huolellisesti. Varmaotteisuus ja seikkailumieliala kulkevat käsi kädessä PKP!:n musiikissa.” Forssan Lehti - Janne Mäkelä

“Biisien rakenteissa on ideaa, niiden esillepanossa tyylikkyyttä ja osaamisen iloista estetiikkaa.” Rytmimusiikki-lehti - Jaakko Eräpuu

“Korvaan tarttuu paljon tuoretta ja kantavaa sävellysideaa sekä hyviä sointeja ja hyvää soittoa.” Helsingin Sanomat - Jukka Hauru

“Omalla sektorillaan (PKP!n) jätkät pesevät mennen tullen monet ulkomaisetkin yrittäjät, eli näkemystä löytyy.” Rytmimusiikki-lehti - Jaakko Eräpuu

“Musiikissa on ilmavuutta, mukavia soundeja ja ratkaisevia nyansseja.” Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen

“(musiikki on)... sävykkäiden sointivärien ja kekseliäiden nyanssien jatkumoa. Ensembleosuudet hoituvat erityisen oivallisin ottein. Kuvioita on hiottu ja asioita pohdittu.” Rytmimusiikki-lehti - Jaakko Eräpuu

“Kuljuntausta kuuluu niihin ikäpolvensa harvinaisuuksiin, jotka opettelivat SOITTAMAAN sillä aikaa kun toiset keskittyivät kuuntelemaan paskaa.” YLE: Hipnoosi-ohjelma - Jari-Pekka Vuorela

“Koneet ja tekniikka ovat hallussa ja niitä on osattu hyödyntää oikein niin, että musiikki on runsaan teknologian ja konepuolen käytöstä elävää, hengittävää. Soundipuoli on erinomainen ja miksaus onnistunut.” Jazzlt! -lehti - Timo Vähäsilta

“(P.K.Project!)... pelaa soinneilla, sävyillä ja nyansseilla, jotka ovat oleellinen osa Kuljuntaustan sävellystyötä.” Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen

““Visions And Play” on esikoislevyksi harvinaisen kypsä ja huolellisesti työstetty....suuri positiivinen yllätys.” Jazzlt!-lehti - Timo Vähäsiltä

“PKP! tunnistaa ajan trendit, mutta se ei liiaksi takerru niihin. Yhtyeen esikoislevyn sämplet, etnovaikutteet ja rumpukone ovatkin vain mausteita, jotka eivät peitä sitä tosiseikkaa, että PKP! kurkottaa enemmän menneisyyteen.” Forssan Lehti - Janne Mäkelä

“(P.K. Project!)...ei ole ryvettynyt etelän trendimyllyissä.” Helsingin Sanomat - Jukka Hauru

“Musiikki on hyvin sovitettua ja tyylikkään tarkkaa työtä.” Jazzlt! -lehti - Timo Vähäsilta

“Kitaristi ja säveltäjä Petri Kuljuntausta kuuluu niihin yhä yleistyviin musiikintekijöihin, jotka eivät tuijota kategorioita musiikillista maailmankuvaarakentaessaan.”Aksentti! - Mikko Voutilainen

Taustakohinaa (haastattelu)

2005-12-21T19:21:00.000+02:00

Toimittaja OSulopuisto teki Jyväskylän vierailullani 10.10.2005 haastattelun. Kirjoitus julkaistiin Jylkkärissä nro 14/2005 (pdf täällä).

Taustakohinaa

Petri Kuljuntaustan lisensiaatintyö lienee maailman laajin cd-kansilehdykkä. Liken julkaisema 793-sivuinen On/Off eetteriäänistä sähkömusiikkiin sai nimittäin alkunsa Kiasman mediataiteen intendentin Perttu Rastaan kanssa käydystä keskustelusta, jonka tavoitteena ei suinkaan ollut akateeminen opinnäyte.

"Heitin keskustelun jälkeen, että on se harmi, kun meillä ei ole elektronisen musiikin varhaishistoriaa. Hän sitten kysyi, että jos Kiasma tukee, koostanko cd:n", Kuljuntausta muistelee.

Kuljuntausta oli tehnyt aiheesta Ylelle radio-ohjelmia, joten hänellä oli tuntumaa materiaaliin jo ennestään. Vaatimattomaksi aiottu projekti alkoi kuitenkin paisua.

"Ideana oli, että kokoan cdllisen biisejä ja kirjoitan booklet-tekstin. Kirjoittamisen myötä kommentoin, että tekstiä olisi tulossa vähän enemmänkin. Lopulta havahduimme siihen, että materiaalista tulisi ihan oikeasti kirja."

Elokuun loppupuolella musiikkitieteen lisensiaatintyöksi hyväksytty On/Off jakautuu useaan osaan, jonka lisäksi sen mukana tulee teoksia esittelevä cd. Kirjassa käydään läpi sähkömusiikin historiaa tekniseltä kannalta sekä suomalaisen studiotyöskentelyn alkuvaiheet ja esitellään alkuvaiheen keskeiset muusikot. Lisäksi kirjassa on siteerattu ahkerasti aikalaisten kommentteja.

"Halusin tuoda ajankuvaa esiin. Se tarjoaa lukijalle paitsi dataa, myös kertoo rivien välissä ennakko-oletuksista", Kuljuntausta selittää.

Elektroninen musiikki kiinnosti säveltäjiä kahdesta syystä. Ensinnäkin se tarjosi uusia lähtökohtia musiikkiin, ja toisaalta se oli irtiotto vanhasta sulkupolvesta.

Kirja kattaa sähkömusiikin niin sanotun ensimmäisen aallon, joka kesti vuoteen 1964. "Siinä vaiheessa studioissa puuhailleet tekijät alkoivat tajuta, miten valtava työmäärä sen musiikin tekemisessä oli, eikä keikkapaikkojakaan oikein ollut", Kuljuntausta selittää ensimmäisen aallon hiipumisen syitä.

Kuljuntausta harmittelee, että harvalla tutkijalla on mahdollisuus penkoa Yleisradion arkistoja, sillä se oli keskeinen osa On/Offin syntyä. Sattumallakin oli osansa arkistotyössä. Esimerkiksi ensimmäisen Suomessa elektronimusiikista käydyn radiokeskustelun esittämisajankohdan hän jäljitti lehtitietojen perusteella, mutta itse ohjelman löytyminen oli onnekas sattuma.

"Lisäksi sieltä löytyi Stockhausenin haastattelu, ihan raakanauha, vuodelta 1961. Se ei ollut Stockhausenin nimellä arkistoitu. Lähetin siitä kopion hänelle ja sain tiedon, että se liitetään osaksi hänen julkaisusarjaansa", Kuljuntausta kertoo.

Useat Kuljuntaustan haastattelemista pioneereista ovat nyt 6070-vuotiaita. "Siitä tuli työhön vakavakin pohjavire, kun tajusin, että mulla on vielä mahdollisuus jutella heidän kanssaan."

Kustantajan kanssa oli lievää kädenvääntöä siitä, että Kuljuntausta sai lähdeviitteet mukaan teokseen. Tavoitteena oli koostaa helppolukuinen kirja, joka olisi kuitenkin kauttaaltaan dokumentoitu. "En ajatellut, että siitä tulisi yliopistollinen opinnäytetyö, mutta niin kävi", Kuljuntausta pohdiskelee.

Kuljuntaustan kiinnostus historiaan kumpuaa osaltaan omasta musiikin tekemisestä. Juurten tunteminen ja oman paikkansa hahmottaminen on tärkeää, sillä elektronisen musiikin kenttä on nykyään niin laaja, hän sanoo. Opiskeluaikoinaan Kuljuntausta soitti bändeissä, mutta veri veti omalaatuisemman äänimaailman puoleen.

"Mulla on soittajatausta, mutta jotenkin olen aina ollut kiinnostunut äänistä. Kun kuulin Jimi Hendrixiä, siinä kiinnosti feedback eikä niinkään biisit. Aloin kokea sävelpohjaisen musiikin tavallaan rasitteeksi. Toki kuuntelen monenlaista musiikkia, ja yritän kulkea korvat avoinna", hän kertoo.

"Elektronisen musiikin historia on monesti sitä, että käytetään laitteita väärin. Tänä päivänä on se ongelma, että tietokoneiden mukana tulee niin hienot setupit, että 99 prosenttia kamasta kuulostaa samalta."

"Jos joku on sitä mieltä, että musiikki on melodioita ja rytmiä, niin ok. Mutta on sääli, jos määritelmä on niin rajoittunut. Mä yritän tavoittaa ennen kaikkea musiikin esteettisyyden, eikä siinä ole edes tärkeää, onko ääniä jotenkin organisoitu, vai ovatko ne luonnon synnyttämiä", Kuljuntausta sanoo.

Petri Kuljuntaustan On/Off eetteriäänistä sähkömusiikkiin on saatavilla kirjakaupoista Liken julkaisemana.

[Taustakohinaa-kirjoituksessa on myös Jyväskylän elektronimusiikin alkuvaiheita koskeva kainalojuttu Jyväskylän Kesä eturintamassa.]

Killing Time (Empty Time in Music)

2005-12-21T03:10:00.000+02:00

There is so much unnecessary notes in music. Composers has followed this long tradition of using sound subjects and notes that doesn't have any other function than just killing time and making connections between the other notes. I prefer pure sounds instead of making connections with them (like in hierarchical systems of music tradition). The question about killing time, filling the empty time, is close with the concept of Horror Vaccui ("fear of empty space").

Why composers doesn't trust on empty time? It is because our western tradition has supported the idea that construction made by human hand is the first. There is no room for empty spaces, empty time, in our tradition.

[I wrote the above text in 28.10.2005 (and completed the text in 21.12.2005).]

It was in 2000 when I composed a short piece called There was nothing in a room. The piece was composed for the CD Zero (Audio Research Editions ARECD103, England). When the work was finished I realized that there were more silence than sounds in the piece. When I composed the work, I remember that I concentrated on measuring the time dramaturgy of silences, not the time of the sounds.

Another example of the use of time in my works is the pieces on my CD Momentum (2004). At first I searched these unnecessary moments from recorded music, which were very short sound clips, and created new compositions from that basis. In the authentic compositions nobody notices these quickly passing moments. The Four Notes, for example, is based only on four notes which was taken from a classical piece where were originally used thousands of notes. The four notes that I selected mean almost nothing in the original work. The notes were taken from an ascending scale run before the first bar of the piece. I took these four individual tones out from the 'meaningless context' and wanted to try if I could give some meaning for them.

Water City & Noise City (mastering Kanneltalo live)

2005-12-21T01:23:00.000+02:00

During the last week I edited the recordings that was made at my Kanneltalo concert on Wednesday November 30th, 2005. There were two compositions that I performed live, Noise City (42', 2005) and Water City (56', 2005).

The last piece, Water City, is my latest composition. It is based mainly on deep and strong sea sounds and feedback. Noise City is based on deep noise textures and feedback. The piece has released on Aureobel.

For the Kanneltalo concert VJs Sakari Luhtala and Sami Laine made videos & visuals. They recorded live video part because the idea was to put all recorded material together after the concert, if the concert is successful, and make a DVD. So that was the reason why I made this masterated version from my performance immediately after the concert.

The raw recording was surprisingly good, so there was no need to make any radical changes. It needed only some equalization, gain changes and little bit of compressor/expander. Sakari got my fixed audio recordings for the DVD on last Friday.

'Four Notes' as a soundtrack [Junction video by J. Coelho]

2005-12-21T00:23:00.000+02:00

It was in early-90's when I collaborated few years with Belgian media artist Jacques Coelho. I haven't seen Jacques for some 8 years until December 12th, 2005, I met him in Jyväskylä. I gave him my cd Momentum. Few days later he emailed me and asked if he could use my composition Four Notes as a soundtrack in his video work Junction. He told me that he has worked with the video some 3-4 years, and it will be finished in January 2006 for his upcoming exhibition. He already had music in his video work, but wanted to take it away and use Four Notes.

When we met he gave me a sheet music page. It was very rare and personally important music for Jacques. The piece was composed around 1870 by his grand-grand father, D. Coelho, who was a violinist in Symphony Orchestra of Brussel, Belgium. The title of the piece is Prélude de mon concerto le plus savant. I promised to make a MIDI version of the sheet page and when I did it, I sent the file to Jacques, who hasn't heard the work never before.

The Junction is 8 minute long video. Jacques' idea is to use that D. Coelho's music section in the beginning of the video. It is 30 second long. After that starts my Four Notes, which is 7:30 long.

'Nordic Prince' on Yokomono 3 Album (Staalplaat, 2005)

2005-12-20T22:16:00.000+02:00

In autumn 2005 I got a phone call from Berlin. Geert-Jan Hobijn, the owner of Staalplaat, asked if I am interested to compose a work for the next Yokomono album, Yokomono 3. Geert-Jan's idea was to try something completely new, and cut two grooves for two pieces on one album side. The needle will mix these two tracks / grooves indeterminally. I was excited about the idea of getting new thinks out from the old vinyl album format.

The idea was this: One groove is normal and the piece on that groove starts from the outer edge of the album and needle goes to the center of the disc. But the second piece and groove start from the center of the disc and the needle travels opposite way, from center to outer edge. When you play this record these two grooves will be mixed together indeterminally. That's because these two grooves cross each other every 1.8 second (duration of one round) and it is not possible to say what is the direction of the needle after the crossroad of the grooves.

I completed my piece Nordic Prince in November 2nd, 2005, uploaded the file to the server and sent link to him. Here is the text I wrote to the Geert-Jan:

The name of my piece is 'Nordic Prince' after the name of the huge boat that was present on the original YLE's (Finnish Radio) archive tape. At first I created a pure environmental composition based on the sounds recorded at the Hietalahti shipyard in Helsinki. The next step in the process was that I played that piece through my feedback system, and controlled the colours & textures of feedback sounds live (this is my basic technic in live concerts too...), and recorded the final result. The final piece is 7' 23" long, so it is ca.20" over the duration that you proposed -- sorry about that. I hope this is not a problem...

Here is more information about the project, this text is from the Avanto festival's program book:

Vinyl Killers With FM Antennas

http://www.avantofestival.com/2005/main.php?ln=en&sub=4&pg=staalplaat

Two years ago in Avanto, the Dutch-German sound art project Staalplaat Soundsystem gave a live performance called Avantilator – composed for 100 office fans. Some things do not change in such a short while, and we can still endorse our blurb of that time: “Within the current mood of worshipping the latest technology in media art, Staalplaat Soundsystem provides a breath of fresh air, reminding us of the 100-year tradition of noise-making machines and junk art, in which "mad" inventors and various kinds of artists operating in the margins of the art world meet.”

The works by Staalplaat Soundsystem (Geert-Jan Hobijn and Carsten Stabenow) are usually brilliant in their simplicity, the first impression leaving no room for technological mystification. This is exemplified by such installations-cum-live performances as Composition for 8 Refrigerators (and we are not talking of compact little ice-boxes here, but full-size chest freezers), Composition for 104 Washing Machines as well as Avantilator, which even a child understands immediately – sometimes, in fact, even better than adults. "All these installations were made with the same low tech working philosophy, making an installation look so simple that you think 'I can do that'. What we do is to forget the very specific tasks they are made for, and see what they can do; dance, sing, kick, very oft I have the feeling it is telling me what its wants to do", Geert-Jan Hobijn has written.

What matters also, of course, is the sounding end result, which, like Staalplaat’s roots reaching back to the early 1980s, has a distinctive industrial inclination to it.

SSS's most popular piece has been, despite all of the above, a series of performances entitled Yokomono, whose technical realisation is complex enough to warrant a lengthy elaboration. Its basic idea is to use a performance setup consisting of so many unpredictable technical components that it is, in practical terms, impossible to control the whole system. Avanto is now staging the premiere of the latest incarnation in the series, Yokomono 03.

The yokomono are Japanese electronic toys, battery-powered miniature cars, with a record player’s needle on the underside and a small speaker inside. SSS employs a fleet of ten yokomono cars retrofitted with small FM radio transmitters inside them and with antennas on their roofs. The sounds transmitted by the tiny cars are received by ten battery radios – in flaming red, like the cars. The vinyl records are placed on a table, and the miniature cars are set to drive in a circle on them. One of the uncertainty factors is that the cars are battery-powered: the batteries don’t last for very long, and, eventually, the speed of the cars as well as the frequencies of the radio transmitters begin to fluctuate, resulting in the transmitters skipping from one frequency to another. Another factor is the shoddiness of the cars' cheap styluses; SSS calls them "vinyl killers".

The confusion is confounded by the nature of the records the vinyl killers are playing. For “DJ gigs” like this, SSS has released two Yokomono vinyl records featuring their favourite artists – pioneers of experimental music like Phill Niblock and Charlemagne Palestine, as well as names familiar from Avanto such as Ilpo Väisänen of Pan Sonic, Radian, Goodiepal, Fennesz, and Carl-Michael von Hausswolff. Each of the artists was asked to produce five sound loops of exactly 1.8 seconds. This is the duration of one revolution of a long-playing vinyl record. Moreover, the records have been pressed using locked groove technique, i.e. the needle of the turntable, or in this case of the toy car, will lock endlessly on one single 1.8-second groove of the record.

For the Avanto Nightclub, SSS decided to compile a thematic Yokomono vinyl release. The theme: Helsinki and its environmental sounds. The other half of Pan Sonic, Mika Vainio, a resident of Berlin like SSS, was commissioned to produce a seven-minute composition. Petri Kuljuntausta from Helsinki was, in turn, asked to provide a composition of an equal length responding to Vainio’s piece. The sound material to be used for the compositions, field recordings from the turn of the 1960s and 1970s made at the Hietalahti shipyard in Helsinki, was discovered in the special effects archive of YLE Finnish Broadcasting Company. These sounds have a personal dimension for both composers: Vainio spent a part of his childhood living near the dockyard, while Kuljuntausta has used sounds recorded from inside ships’ hulls as material for his earlier works. Yokomono 03 will be pressed using an even more exotic method than the previous ones. The grooves holding the two compositions by Vainio and Kuljuntausta cross with each other for their entire duration. What this amounts to is that every 1.8 seconds, the needle may skip from Vainio’s piece to Kuljuntausta’s composition and vice versa – for as long as the batteries last.

The other side of the record features the traditional loops of 1.8 seconds, commissioned from Blixa Bargeld, Merzbow, Main, Alexei Borisov, Donna Summer, G.X. Jupitter-Larsen, Andrey Kiritchenko, Zbigniew Karkowski, Un Caddie Renversé Dans l'Herbe and Ditterich von Euler-Donnersperg, with five loops from each featured artist and their own sound environments. Avanto is the co-producer of this unique release, which will be on sale at the festival venues!

See also:
Staalplaat
Staalplaat Soundsystem
Yokomono 3 (pdf)

Japanese Flutist Robot WF-4R

2005-12-20T21:01:00.000+02:00

The progress of Japanese robotic science continues with the creation of a flute-playing robot (2003). The robot is MIDI-controlled, any keyboard can direct the robot's performance. Especially interesting are the emulation of embouchure and breath pressure control.

More here:
Takanishi Laboratory
Anthropomorphic Flutist Robot

also on the pages: Anthropomorphic Talking Robot, Emotion Expression Humanoid Robots, Multi-Purpose Biped Locomotor (Leg-Wheeled Foot Module)...

And finally, WF-4R (Waseda Flutist Robot) plays "The Flight of The Bumble Bee" composed by N.A. Rimsky-Korsakov:
The Flight of The Bumble Bee (1:40, mpeg-video, 16.6MB)

Mini music

2005-12-20T14:26:00.000+02:00

We can hear mini music here and there, just open your computer and internet connection and by clicking your mouse you might hear some short compositions made especially for that purpose. Compositions for TV-commercials usually last some 30 seconds (or less), computer games need short music... You could hear opening music on net sites, but if they are longer than few seconds, visitors can't stand it and go away! So there is actually need for mini music.

It was 10 years ago when Brian Eno composed his mini compositions. Here is a sample of an interview where Brian Eno and interviewer discuss on his 3 1/4 second long boot-up music for Microsoft's Windows 95:

'I made 84 pieces. I got completely into this world of tiny, tiny little pieces of music. I was so sensitive to microseconds at the end of this that it really broke a logjam in my own work. Then when I'd finished that and I went back to working with pieces that were like three minutes long, it seemed like oceans of time.'

The whole interview is here:

San Francisco Chronicle
June 2, 1996
Q and A With Brian Eno:
http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?file=/chronicle/archive/1996/06/02/PK70006.DTL

Jesus Blood Never Failed Me Yet' by Gavin Bryars

2005-12-20T14:12:00.000+02:00

Very few people know about the tape composition called A Must for all Sibelians (30'). It was composed by Gavin Bryars for System exhibition held in Amos Andersson Art Museum, Helsinki Finland, in November 4-30, 1969.

After the Sibelius work, Bryars composed much more well-known pieces The Sinking Of The Titanic and Jesus Blood Never Failed Me Yet. The following text is about the Jesus Blood Never Failed Me Yet. Here is some information (and speculation) about the piece and it's background.

[I]
Bryars says in the booklet of a Point Music release of the piece (2003) that the voice was recorded in 1971, and in the booklet of a Virgin release (1998) he says that it was in 1970. The composition was made in 1971, and the first recording was released in 1975 with The Sinking Of The Titanic on the other side. The Virgin release is a re-relase of the original version. The Point release was recorded in 1993, sporting alternate versions with, for example, Tom Waits joining the hobo.

[II]
Gavin Bryars in the Point Music relase:

"In 1971, when I lived in London, a friend, Alan Power, was making a film about people living rough in the area around Elephant and Castle and Waterloo Station. He asked me to help him with some of the audio tapes from the film and during the work I came across the original source of this piece. In the course of being filmed, some people broke into drunken song -- sometimes bits of opera, sometimes folksongs, sometimes sentimental ballads -- and one old man, who in fact did not drink, sang a religious song, "Jesus' Blood Never Failed Me Yet" (Alan recalls that during the filming he played a game of swapping hats with the film crew). The footage, however, was not ultimately used in the film and I was given all unused tape, including this extract."

The original version dates from the same year, though the instrumental combination was never absolutely set. The first single-LP-side recording was released in 1975 (Brian Eno's Obscure label), the big (bloated) later full-CD one in 1993.

[III]
Jesus' Blood never Failed me yet, original version - 1971
First full orchestrated version, recorded on Brian Eno's Obscure Records Label - in 1975

All of the versions that he had made were limited in their duration by physical factors: the maximum duration of a single side of a vinyl lp, the length of a reel of magnetic tape for 16mm film. When the possibility arose of making a cd version he resolved to reconsider the piece for this extended medium. Which is where Tom Waits makes an appearance, having contacted Bryars because he lost his version of the original recording of Jesus' blood.. apparently it was Waits' favorite recording.

The version on point music label (on CD) 1993. The man's voice was found on some film footage that did not make it in to Alan Power's film about people living in the area around Elephant and Castle and Waterloo Station in London (the footage was shot in 1971). The man died before he could hear what Bryars had done with his singing. What is interesting in the liner notes to the CD is that nowhere is the identity of the "old man" revealed, nor does his name appear in the credits of

[IV]
folks in general were less interested in attribution back then, but Bryars' own notes give little enough credit to the man (real singing human soul, not merely a 'tramp') whose singing is the heart of the entire composition. I have always felt that this piece exists exclusively because of that man's voice, not because of Bryars' latecoming work, and there is so little attribution or even documentation of the effort to find out who he was that it's a sorry. If there's a good side to the hardening of the intellectual property rules, it's that such powerful and exquisite voices as this man's will not be swept up in credit to the composer, the mere arranger of this man's genius.

[V]
the power of the piece has a lot to do with the sense of anonymity, or even universality of the tramp. He had no artistic importance and had never been observed by anyone to be a reflection of the complexity of a person until his voice was transformed into a kitschy, slurpy requiem oozing a mystery in the total nobody it designates.

Electronic Music Guide (club music)

2005-12-20T14:06:00.000+02:00

This is interesting, but also very individual presentation and guide about the styles of Electronic club music:
http://www.di.fm/edmguide/edmguide.html

Traffic, Seagulls and Tons of Iron - even City Sounds are Valuable [interview]

2005-12-20T13:45:00.000+02:00

It was in May 26th 2005 when I was interviewed (by MHippi) for the Manifest06 Calendar & art book. It was about the City sounds of Helsinki.

The interview was translated and published in English, the title at the Manifest06 was finally in the following form: "Traffic, Seagulls and Tons of Iron - even City Sounds are Valuable".

The English version is in the book, but here is the original Finnish version.

Traffic, Seagulls and Tons of Iron - even City Sounds are Valuable

”Kaupungin kaukaisia ääniä, liikenteen jylyä, lintujen ääniä, ainakin”. Näin erittelee muusikko ja Suomen Akustisen Ekologian Seuran hallituksen jäsen Petri Kuljuntausta korviimme kantautuvia ääniä. Istumme Hotelli Tornin Ateljee-baarin terassilla ja ihastelemme samalla Helsingin yli kantautuvia maisemia.
Tai ihastelisimme, jos vieressämme ei olisi laumaa torstai-illan känniä vetäviä pukuihmisiä, jotka ovat tomerasti keskittyneet keräämään kaikki terassin tuolit ja pöydät samaan nurkkaan seurueelleen. Kaupungin äänien kuunteleminen vaatii toden teolla keskittymistä.

Kuljuntausta on kutsunut minut Ateljee-baarin terassille. Haastattelua sopiessamme pyysin, että hän veisi minut paikkaan, jonka äänimaailma olisi asiantuntijan mielestä erityinen. Testasin Kuljuntaustaa. Halusin nähdä, osaako hän näyttää ainoatakaan paikkaa kaupungista. Epäilin, että Akustisen Ekologian Seura olisi ainoastaan luonnonäänien asialla.

Muusikko kieltää väitteeni. Hänen mukaansa ääniä ei voi pistää arvojärjestykseen: ”Tunnen ihmisiä, jotka eivät ikinä haluaisi asua keskellä kaupunkia. Toisaalta tunnen myös jonkun, joka ei kuunaan muuttaisi pois Frederikinkadulta. Mikä on hyvää ääntä, se oikeastaan riippuu siitä, keneltä kysyy.”

Mutta, mikä sitten tekee äänimaisemasta mielenkiintoisen? Tai suojeltavan? Akustisen Ekologian Seurahan ilmoittaa edistävänsä, parantavansa ja suojelevansa äänimaisemia. Kuljuntausta palauttaa keskustelun takaisin terassille. Tässä on yksi paikka, jonka äänimaisema on kaupungissa säilyttämisen arvoinen. Muualla päin Helsinkiä ei kuulosta siltä, niin kuin Hotelli Tornin terassilla. Ja se on jo arvo itsessään.

Intän periaatteen vuoksi, ja yritän saada Kuljuntaustan nimeämään muita arvokkaita äänimaisemia pääkaupungista. Äänimaailmojen suojelija yllättää.

”Kohti Itä-Pasilaa kävellessä, rautatien vieressä kuulee hienoja ääniä. Lähestyvän junan voi havaita jo kilometrien päästä. Tuhansien kilojen liikkuva paino saa kiskot ääntelemään.”

Seuraavaksi Kuljuntausta alkaa miettiä helsinkiläisen äänimaiseman omaperäisyyttä. Monilla kaupungeilla on tunnuksenomaiset äänensä. Lontoon Big Benin kellojen kuminan tietää yhdistää Britannian pääkaupunkiin. Helsingiltä tällainen puuttuu. Vai puuttuuko? Ehkä raitiovaunuista lähtevä ääni yhdistyy kuulijoiden mielessä jo pääkaupunkiimme.

Yhden uuden ääni-ilmiön Kuljuntausta on vastikään löytänyt: ”Katajanokalla havahduin kirkon kellojen lyöntiin. Ääni oli komea, kun kellojen kumina kaikui kaupungista takaisin.”

Nyt Helsingistä on maalailtu ruusuista kuvaa – mutta mitkä äänet saavat Akustisen Ekologian Seuran aktiivin kiemurtelemaan tuolissaan? Mitkä täällä ovat kehnoja paikkoja, noin niin kuin äänimaisemallisesti?

”Mannerheimintien varsi on tylsä. Liikenteen jyly peittää kaikki muut äänet.”

Heitän itse keskusteluun paikallisen karaoke-baarin, jonka laulusuorituksia joutuu nykyään kuuntelemaan myös ravintolan ulkopuolella. Sisäänkäynnin viereen ulkoseinään kun on porattu kiinni julmetun kokoisen kaiuttimet. Haastateltavani ei myöskään innostu ajatuksesta. Ääniä tässä kaupungissa on jo aivan tarpeeksi.
Toisaalta kaikki on suhteellista: jopa kaikkein ärsyttävimpiä ääniä saattaa tulla ikävä. 1990-luvun tunnusomaisimpia ääniä olivat matkapuhelinten merkkiäänet, tekstiviestipiipit ja säkkijärven polkka. Nyt niitä kuulee yhä harvemmin ja harvemmin; uudet puhelinmallit moniäänisine tekniikkoineen ovat ajaneet vanhan yli.

Kaupunginkin äänet ovat muutoksessa: siitä ei ole edes sataa vuotta kun Helsingin ydinkeskustassa kuuli hevosien ja lehmien ääntelyä.

Haastattelun aikana on jo monta kertaa käynyt selväksi, ettei ääniä voi jakaa hyviin ja huonoihin. Silti en malta olla esittämättä kysymystä - jos Kuljuntausta saisi valita yhden äänen joka säilyisi ikuisesti, mikä se olisi?

”Säästäisin ehdottomasti pätkän raitiovaunujen raiteita. Siinä voisi yksi 60-luvulta peräisin oleva vaunu ajella ihan äänen vuoksi edes takaisin, aina hamaan tulevaisuuteen.”

'Ääniä kokemassa' (haastattelu) + 'Sonifikoitu musiikki' ja 'Wave Motion'

2005-12-20T02:33:00.000+02:00

Haastattelu Ääniä kokemassa - Petri Kuljuntaustan haastattelu (TUimonen) ilmestyi Synkooppi-lehdessä 12.12.2005.

Samassa lehdessä on myös kirjoitukseni 'Sonifikoitu musiikki' ja 'Wave Motion'. Edellinen kirjoitus käsittelee nimensä mukaisesti sonifikoituihin ääniin pohjautuvaa digitaalista musiikkia. Jälkimmäinen kirjoitus on puolestaan esimerkki yhdestä tällaisesta teoksesta.

Wave Motion on ääni- ja valoinstallaatio, jonka toteutin Sami van Ingenin kanssa Helsingin Taidehallissa järjestettyyn Muu 18 Anniversary -näyttelyyn helmi-maaliskuussa 2005. Teoksen lähtökohtana oli tutkia, voimmeko muuttaa valon hiukkasluonteen (materian) ääneksi.

Monien epäonnistumisien jälkeen onnistuimme lopulta kokeessamme -- saimme valon todellakin soimaan! Ääni joka valosta syntyi oli pehmoisen pyöreä ja matala, miellyttävä elektroninen ääni. Käytimme voimakkainta valonheitintä, jonka löysimme ja asensimme installaatioon myös moottorin ja peilin, joka sai aikaan katkonaisuutta valosäteeseen. Tämän seurauksena valon tuottamalle äänelle syntyi pulssi. Valmistimme keksintömme pohjalta Wave Motion -valo/äänisoittimen.

Valitettavasti Taidehallin näyttely oli suhteellisen meluisa ja Wave Motionin heikko ääni peittyi tilaäänien ja muiden teosten tuottamien äänien alle. Seuraavalla kerralla Wave Motion pitää installoida omaan tilaan, esimerkiksi hiljaiseen huoneeseen, jotta sen haurasta ääntä ei häiritse mikään.

Suomalaiset elektronisen musiikin tekijät haluaisivat enemmän esiintymismahdollisuuksia

2005-12-20T02:24:00.000+02:00

YLE Radio 1
Musiikkiuutiset
26.10.2005, klo 16.05

Suomalaiset elektronisen musiikin tekijät haluaisivat enemmän esiintymismahdollisuuksia
http://www.yleradio1.fi/musiikki/musiikkiuutiset/id3042.shtml

Elektronisen musiikin, äänitaiteen ja kokeellisen musiikin konsertteja ei juuri tueta, vaikka alaa tunnetaan yhä paremmin ja tietotekniikka mahdollistaa yhä monimuotoisemman äänillä leikittelyn. Taiteenlajin edistäjäksi perustettu yhdistys Äänen Lumo täyttää tänä vuonna 10 vuotta.

"Elektronimusiikin tekijöitä kiinnostaa digitaaliteknologian soveltaminen musiikin tekemisessä. Teokset rakentuvat paitsi sähköisesti muokatuista myös sähköisesti tuotetuista äänistä", kertoo säveltäjä, äänitaiteilija Petri Kuljuntausta. Hän on perustajajäsen Äänen Lumo -yhdistyksessä, jonka tarkoitus on tukea ja tuoda esiin kotimaista elektronimusiikkia, äänitaidetta ja kokeellista musiikkia.

Kuljuntaustan mukaan ihmisten asenteet elektronimusiikkia kohtaan ovat muuttuneet sitten Äänen Lumon perustamisen.

"Kymmenen vuotta sitten ihmiset saattoivat kysyä, miksei konserttilavalla näy oikeita soittimia. Nykyään ymmärretään paremmin, että myös pelkillä koneilla voidaan tuottaa musiikkia."

Petri Kuljuntausta huomauttaa, että elektroninen musiikki ei ole irrallaan klassisesta musiikkitraditiosta. Konemusiikki pikemminkin jatkaa sitä.

"Koko 1900-luvun ajan taidemusiikin piirissä pyrittiin laajentamaan musiikkikäsitystä ja luomaan uusia ilmaisumuotoja. Esimerkiksi hälyäänet alettiin nähdä musiikkina yhtä lailla kuin instrumenteilla tuotetut sävelet", Kuljuntausta kertoo.

Nykyään ihmiset eivät voi välttyä kuulemasta sähköisesti muokattua musiikkia. Ala tarvitsee kuitenkin edelleen Äänen Lumon kaltaisen esitaistelijan, sillä vaikka elektronimusiikin tunnettuus on kasvanut, taiteenlaji ei ole vakiinnuttanut paikkaansa musiikkikentässä.

"Säveltäjien ja äänitaiteilijoiden työ on tällä hetkellä hyvin omaehtoista ja he työskentelevät vakiintuneiden musiikki-instituutioiden ulkopuolella", selittää Kuljuntausta.

"Kokeellisen äänitaiteen tekemistä ei esimerkiksi tueta erityisen mittavasti. Toivoisimme myös elektronimusiikin sävellystilauksia."

Se, että elektronimusiikki sijoittuu tällä hetkellä taiteen valtavirran ulkopuolelle, ei ole Petri Kuljuntaustan mielestä kuitenkaan ainoastaan huono asia.

"Ei kaikista ilmiöistä pidäkään tehdä mainstreamia. Elektronisen musiikin luomista on kuitenkin tärkeätä tukea, sillä ala tuottaa jatkuvasti uusia innovaatioita. Olen esimerkiksi huomannut, että parikymmentä vuotta sitten luotu kokeellinen musiikki on nyt arkipäiväistynyt ja löytänyt tiensä muun muassa televisiomainoksiin", Kuljuntausta huomauttaa.

(Radion kulttuuriuutiset)
: Musiikkiuutiset

Texas Scramble at Toronto

2005-12-20T02:08:00.000+02:00

Texas Scramble is a film that Sami van Ingen and I created in 1996. The film was screened at Toronto at the Lift film Festival on Friday November 25, 2005. Sami visited at the festival and introduced this and his other films during the screening.

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

LIFT
newdirections / Introspective Vision: The Works of Sami van Ingen (In Person):
http://www.lift.on.ca/mt/archives/newdirections_introspective_vision_the_works_of_sami_van_ingen_in_person.html

A co-presentation with Pleasure Dome as part of our New Directions in Cinema Series
Friday, November 25, 2005
Starts at 8:00PM
Admission: $5 ($2 for Pleasure Dome members)
Cinecycle, 129 Spadina Avenue (down the alley way)
Toronto Canada

It is a great pleasure to welcome Sami van Ingen back to Toronto for a retrospective of his recent films during his artist residency at LIFT. Despite living in Finland, Sami van Ingen has deep roots in the Canadian film community. His artistic friendship with Phil Hoffman began in the late eighties and has been a key to both of their filmmaking practices, culminating in the collaborative 1995 film Sweep. van Ingen's work has been influenced both by documentary and experimental traditions (his great-grandfather was Robert Flaherty) and by his own observations of culture exchange as coloured by his childhood growing up in both India and Finland. The roots of perception and the possibilities of the film camera in creating and investigating vision are at the core of his work.

van Ingen's residency at LIFT will find him exploring new ways to merge digital practices with attentive work in 16mm and 35mm. Our screening will feature a small selection of works-in-progress as well as three completed films that represent the range of his work in film. Twone is a short series of 35mm trailers that uses a poem by Dr. Seuss to examine how children learn visual recognition. Texas Scramble relates a structuring mechanism from a golf game with a quote from the Dhammapada to create an editing pattern that ruminates on how our experience in the world depends on our position in it -- a visual hop-frog equivalent of "What we are today comes from our thoughts of yesterday/our present thoughts build our life of tomorrow/our life is the creation of our mind".

[...]

TEXAS SCRAMBLE
(16 mm com-opt / betacam sp, 21 min, 1996)

Texas Scramble is based on the notion of memory as the basis for our perception, it progresses through situations and moments consisting of repetitions of varying type. Rejecting outside narrative and letting chance associations form the path.

" -what we are today comes from our thoughts of yesterday, and our present thoughts build our life of tomorrow, our life is the creation of our mind-" -dhammapada-

"texas scramble is a type of game in golf where every new round starts from the best individual situation"
- vivien saunders-

sound by petri kuljuntausta
producer jouko aaltonen / illume Inc

Audiovisual Stories

2005-12-20T02:04:00.000+02:00

www.mustekala.info

18.11.2005
Dinah Bird, Petri Kuljuntausta, Maria Frepoli:
Audiovisuaalisia tarinoita, Audiovisual Stories

http://mustekala.kaapeli.fi/mustekala/etusivu

Kanneltalon Elektro-konsertti (feedback)

2005-12-20T01:53:00.000+02:00

Kanneltalon Elektro-konserttini oli 30.11.2005. Tapahtuman jälkeen sain seuraavan emailin eräältä kuuntelijalta (SP) ::

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

"Olen ollut Kanneltalossa seuraamassa Elektroiltoja miltei aina kun ne on järjestetty. Olit minulle täysin tuntematon nimenä, mutta odotukseni olivat todella korkeat kun tutustuin Kanneltalon nettisivuilla olleeseen "briiffaukseen".

Ylitit odotukseni täysin. Eilinen settisi oli niin kova, etten ole koskaan kokenut mistään taide-elämyksestä samanlaisia fiboja. Ambienssiin sopi todella hyvin visuaalit. Olivatko VJ:t tehneet tämän juuri tätä settiä varten? Olikin hauska keskustella parin ystävän kanssa "palauttavan tuopin" äärellä miten äänet loivat visuaaleille merkityksen. Jokaiselle omansa. Kiitos vielä siitä että soitit miellyttävällä äänentasolla. Tuntuu että nykyisin joka paikassa soitetaan sellaisella volyymilla, että veri lentää korvista. Oli kivaa rentoutua tuolla unen ja todellisuuden välimaastossa. Voitko suositella jotain CD-levyäsi mikä olisi mahdollisimman lähellä sitä, mistä sain eilen nauttia? Mistä sen voi ostaa?

Terveisin S.

PS. Eiliset hiljaiset aplodit voidaan laittaa varmasti sen piikkiin, että yleisö oli häkeltyneenä. Sanan positiivisessa merkityksessä."

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

The Finnish State Prize for Art 2005

2005-12-20T01:45:00.000+02:00

Dear Friends,

I just want to inform you about the unexpected 'Christmas present' that I recently got...

I received the 2005 Finnish State Prize for Art. The prize ceremony was held on November 23rd, the recognition was awarded by the Arts Council of Finland.

Below is the basic info and official statement about the State Prize (on the web site of the Arts Council of Finland) -- the texts are in Finnish only (sorry). This kind of official art ceremonies are not very close to me, but anyway this happened...

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

- basic info about the prize:
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/default.asp?WCI=wciFrame_workspace&strlanguage_id=fi&strsub_page=news&strAction=show_news&intId=283

- statement of the Arts Council of Finland for the prize:
http://edmund.taiteenkeskustoimikunta.fi/download/TKT+vp+05+palkitsemisperusteet.pdf?lngDoc_id=2056

- info provided by The Finnish News Agency / STT:
http://www.aureobel.com/1101981724532.htm

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

history of unihäiriö

2005-12-20T00:52:00.000+02:00

history of unihäiriö collective is here:
mms://mediaserver.kyamk.fi/archive/11112004/meduusaaani3.wmv
(also: http://www.meduusa.tv/arkisto/9/2/95/)

This media presentation was created for Meduusa net-tv by Mummo (mikko ruostila). I got this link from Jukka Andersson on December 10, 2005. There is a short section about Pauanne 2004 festival, including very short video clip about my performance... also Rihmasto, Nemesis, Gamma, Vikur...

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

Unihäiriö

Tunnelmallinen kooste elektroniseen ambient-musiikkiin painottuneita tapahtumia järjestävän Unihäiriö-ryhmän historiasta.

Tekniset tiedot:

Kesto: 00:05:59:14

Käsikirjoitus: Mikko Ruostila, Suvi Mikkonen
Ohjaus: Mikko Ruostila
Ohjelmapäällikkö: Turo Sinijärvi
Kuvaus: Mikko Ruostila, Jukka Andersson, Risto Karhu ym.
Leikkaus: Antti Taipale, Mikko Ruostila
Ääni: Mikko Ruostila
Musiikki: Jukka Andersson, Rihmasto, Säätiö-organisaatio
Miksaus: Mikko Ruostila
Grafiikka: Mikko Ruostila
Rooleissa: Unihäiriö-ryhmän jäsenet ja tapahtumissa soittaneita muusikoita.
Runo: Suvi Mikkonen
Lisätietoa: Sisältää materiaalia kevään 2003 14:sta lähetyksessä esitetystä Untamo-ohjelmasta sekä syksyn 2003 neljässä lähetyksessä esitetystä LauraB-ohjelmasta.

[][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][][]

Petri Kuljuntausta

New Releases, Concerts, Events

Tiedonjyvä-lehden haastattelu 2008-07-31

Soundscape Composition

North-South (international composition project)

Exhibition Music (DVD) - fall 2007

Nightingale composition (premiere in 2008)

Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta

Silence Increased

Kanneltalo electronica (abstract)

Merkkituote: Suojeltuja ääniä [2002]

Gestures, Interfaces and other Secrets of the Stage

CHARMED SOUNDS 1997-2005 [all playlists]

Handmade Electronic Music - the Art of Hardware Hacking by Nicolas Collins

Handmade Electronic Music - the Art of Hardware HackingBy Nicolas Collins

Release of the 'Do Not Feed The Artists' dvd [part of the NMA 6 DVD-package]

Junction / The Centre for Creative Photography 2006: 'Space - Man'

yokomono 03 / Staalplaat album is out

Vinyl Killers With FM Antennas

Nam June Paik 1932-2006

North Sea sounds festival in Germany (plan)

NAVIGATOR will be published on BELLY CD [Important Records, March 06]

David Rothenberg interview

Invitation to the Art's Birthday 2006 festival

Tamk:n 2005 mediataidekurssin satoa

Äänen Lumo 10-vuotta (Charm of Sound 10th Anniversary essay)

Teostosta Lacklusterille

Music for crane, drill, saw, hammer and passing planes, trucks, cars and trains

Electronic Music: collections, archives, information...

AUREOBEL (introduction)

I BELIEVE (work plan)

Sound & Music

Liikennevalojen ääniopasteista Hyvin tehty -kunniakirja

Jyväskylän äänimaisema (sound walks 5.12.2005)

'Noise City' (FX parameters for masteration)

Haastattelu (30.11. & 19.12.2005)

Kaiku Podcast #2

Haastattelu (1975-1994)

Taustakohinaa (haastattelu)

Killing Time (Empty Time in Music)

Water City & Noise City (mastering Kanneltalo live)

'Four Notes' as a soundtrack [Junction video by J. Coelho]

'Nordic Prince' on Yokomono 3 Album (Staalplaat, 2005)

Japanese Flutist Robot WF-4R

Mini music

Jesus Blood Never Failed Me Yet' by Gavin Bryars

Electronic Music Guide (club music)

Traffic, Seagulls and Tons of Iron - even City Sounds are Valuable [interview]

'Ääniä kokemassa' (haastattelu) + 'Sonifikoitu musiikki' ja 'Wave Motion'

Suomalaiset elektronisen musiikin tekijät haluaisivat enemmän esiintymismahdollisuuksia

Texas Scramble at Toronto

Audiovisual Stories

Kanneltalon Elektro-konsertti (feedback)

The Finnish State Prize for Art 2005

history of unihäiriö

Handmade Electronic Music - the Art of Hardware Hacking

By Nicolas Collins